May the Force be with you

torstai 17. toukokuuta 2012

Vaikeuksissa

Olen tehnyt vähän niin kuin synopsiksen Deltaan. Tai ainakin tiedän suunnilleen mitä siinä ehkä tulee tapahtumaan. Voisin seuraavaksi kirjoittaa synopsiksen puhtaaksi ja katsoa, ovatko tapahtumat varmasti hyvässä järjestyksessä. Se on sijaistoiminto sille, että joutuisin aloittamaan kirjoittamisen. En nimittäin osaa. En kykene. En ole ikinä kirjoittanut mitään näin suunniteltua. Tiedän tasan tarkkaan pääni sisällä millaisen tunnelman haluan Deltaan, millainen siitä pitäisi tulla, mutta äh. Kertojanääni? Entä se toinen kertojanääni? Ei mitään. Vaikka kuinka kuuntelen, on ihan mykkää. Joku on painanut mute-nappulaa pääni sisällä ja kukaan ei puhu mitään.

Sitäpaitsi kaikki vähänkään asialliset farkkuni ovat pesukoneessa ja jos tänään pitää lähteä johonkin (miksi pitäisi? tänään istutaan kotona ja kirjoitetaan!) niin minulla on housuongelma. Ja sitäpaitsi ahdistaa ja on huono omatunto siitä, ettei kirjoittaminen kulje. Ei siis mitään uutta. Minulla on tämän vajaan, jäljelläolevan päivän lisäksi kolme muuta ja siinä ajassa pitäisi saada Deltan ykkösversiota tosi pitkälle. Voisi saada. Pystyisi. Jos kykenisi. Ja hukkaan kallisarvoisia vapaahetkiä kaiken maailman sijaistoimintoihin. Kohta voin ripustaa pyykit ja sitten voin tehdä tikusta asiaa keittiöön, että ruokaa, ja sellaista.

Voi Delta. Tule ulos, kiltti. En ole tottunut kirjoittamaan mitään, mistä tietäisin, että mitä siinä tulee tapahtumaan, joten omituista tämä on minullekin. Vierasta ja outoa ja sinä olet liiankin tuttu, jumitun vanhaan kieleen, vanhaan kertojanääneen, vaikka niistä haluan juuri pois. Pitää vaihtaa henkilöiden nimet, jospa se auttaisi. Ja alkaa vain kirjoittaa raakatekstiä, luulen. Hakea jotain tietämättä että mitä.

4 kommenttia:

Anna Elina / Vielä yksi rivi... kirjoitti...

Vaikka ne sijaistoiminnot ehkä vievätkin aikaa kirjoittamiselta, niin parhaimmillaan ne loksauttavat palasia kohdalleen. Mie ainakin olen huomannut, että silloin kun kirjoittaminen ei kulje, niin jokin muu tekeminen avaa joitakin mielen ja ajattelun lukkoja, jotka ovat estäneet kirjoittamisen. Mutta toki se ei saa olla perustelu sille, ettei istuisi koneen ääressä ja yrittäisi kirjoittaa (enkä nyt tarkoita tällä sinua, vaan ihan vain itseäni).

Tsemppiä!

Anonyymi kirjoitti...

Ajasta kello soimaan 10 min kuluttua, ota kynä käteen, ja aloita: Minä haluan kirjoittaa...

Lepuuta kättäsi hetki. Kello soimaan 10 min päästä, kynä käteen ja aloita: Minä en halua kirjoittaa...

Toistetaan tarvittaessa. Luetaan kirjoitettu teksti ja sitten ryhdytään kirjoittamaan varsinaista tekstiä.
Klisee, mutta toimii. Usko minua.

Lämmöllä,
TdW

Anonyymi kirjoitti...

Anna Elina: itse käytän tietoisena tekniikkana sitä, että kun on tiedossa pidempi kirjoitussessio ja/tai olisi saatava aikaan jotain, että rytmitän kirjoittamisen kotitöillä. Joko kirjoitan 30 min ja teen kotihommia 30 min, tai kirjoitan 1000 sanaa ja teen jonkin asian tai teen kotihommia 30 min.

Koko päivä siihen menee, mutta jälkeä syntyy: koti on puhdas ja sanoja jopa 8000 kpl.

Lämmöllä,
TdW

Rooibos kirjoitti...

Anna Elina: Joskus on vaikea erottaa sitä, että mikä on ihan oikeaa sijaistoimintoa ja mikä vain itsensä huijaamista ;).

TdW: Tuo on kyllä tehokasta, että vuorottelee kirjoittamista kotihommien kanssa. Ja samoin tuo "minä haluan/en halua kirjoittaa"-juttu. Noita hyväksi havaittuja konsteja pitäisi käyttää useammin sen sijaan, että kärvistelee keskenään ja vasta ajan päästä nöyrtyy kokeilemaan sitä, mikä on aina ennenkin toiminut.