Tänään otan erivapauksia. Työpäivän ja jumpan jälkeen olen umpioinut yhden novellin. Nyt siinä on kansi päällä ja se saa odottaa jäähtymistä. En taida aloittaa Myyn muokkausta enää tänään. Vain yksi tänään, se riittää tällaiselle päivälle. Huomenna kirjoitan Myytä. Sitten tulee tahaton tauko ja palaan novellien pariin vasta viikonloppuna. Pidän kuitenkin kirjoitusvihon mukana siltä varalta, että tulee mieleen jotain, mikä pitää saada talteen.
Olen kirjoittanut kuukauden aikana enemmän kuin pitkään aikaan. Viimeiset viikot olen luullut tietäväni, mitä teen ja luulen edelleen. Kreikkalaisia. Kokoelma on kokenut ravistelua, typistystä ja muutoksia. Ne tuntuvat hyviltä ja tekstit ovat tulleet enemmän kaivoiksi ja vähemmän valokuviksi. En muistanut miten raskasta tämä aktiivinen, jokailtainen kirjoittaminen voi olla töiden ohessa, mutta nyt alan tottua taas. Ehkä. Tai sitten en. Olen ihan poikki. En liian poikki jatkaakseni. Sitäpaitsi, niin kuin minua muistutettiin viime viikolla, niin tämä on hauskaa. Sen vanhan oivalluksen jälkeen kynä on ollut vähän notkeampi taas, ja iloisempi. Ja minä uskallan antaa itselleni loppuillaksi vapaata. Tätä kirjoituskierrosta ei kestä enää määrättömän pitkään, joten otan siitä ilon irti ja sitten päästän Kreikkalaiset taas käsistäni ja toivon, että vaikutus on järisyttävä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti