May the Force be with you

perjantai 26. lokakuuta 2012

Haaste ja vastaus

Sain tunnustuksen Markelta, kiitos siitä :)! Pitäisi kertoa itsestään kahdeksan ennenkertomatonta asiaa, mikä tuottanee minulle hiukkasen ongelmia, koska luulen, että olen lörpötellyt blogissani itsestäni jo kaiken, mitä voin paljastamatta henkilöyttäni :D.

Katsotaanpas sitten. Kahdeksan asiaa.
1. Olenkohan kertonut ikääni ikinä? Olen 36-vuotias.
2. Olen sahannut poron selkärangan kattilaan sopiviksi paloiksi käsisahalla.
3. Kun muutin nykyiseen asuntooni, pesukoneeni oli liian suuri uuteen vessaani. Ystäväni Hillokuningatar ja hänen miehensä vaihtoivat pesukonetta päittäin minun kanssani. Minä sain pienemmän päältätäytettävän, he suuremman sivultatäytettävän. Sittemmin Hillokuningatar ja hänen miehensä luopuivat pesukoneesta muuton yhteydessä ja se on nyt eräällä toisella ystäväpariskunnalla.
4. Olen kuopus.
5. En usko horoskooppeihin. Horoskooppini on härkä. Kaikki sanovat, että se pätee minuun erinomaisen täydellisesti.
6. Inhoan suomalaisia siidereitä, siis GoldenCapia ja Fizziä. Britti- ja irkkusiiderit ovat parhaita, hyvänä kakkosena tulevat ranskalaiset.
7. Olen harrastanut lapsena balettia.
8. Olin opiskeluaikoina vaihdossa kaupungissa nimeltä Aberystwyth. Atlantin rannalla asuminen jätti jälkensä vannoutuneeseen järvi-ihmiseen.



Tunnustuksen lisäksi Marke on ahkeroinut kommenttiboksissani ja kysyi, että miten päädyin siihen, että Kreikkalaisista tuli nimenomaan novelleja. Totuushan on se, että ei pitänyt tulla novelleja, ei todellakaan. Vuonna 2007 minulla oli Idea ja olin juuri jäämässä ensimmäiselle kirjoitusvirkavapaalleni. Kahdeksan syksyistä viikkoa omaa aikaa kirjoittamiselle. Ihan mahtavaa. Kirjoittamisen lisäksi päätin alkaa kirjoittaa blogia nimeltä Virkavapaa ja niin tein, ja virkavapaan loputtua aloitin tämän blogin. Mutta asiaan. Virkavapaa alkoi. Minä aloin kirjoittaa. Eri tavalla kuin ennen, raakatekstiä suoltaen. Sitäpaitsi minulla oli se Idea. Romaani-idea. Kirjoitin suurta läpimurtoromaaniani ihan liekeissä kunnes 40 sivun jälkeen totesin, ettei minulla ollut enää mitään sanottavaa aiheesta. Että se oli vähän niinkuin siinä. Krhm. Muutaman päivän haahuilin onnettomana ja synkeänä. Sitten päätin jatkaa kirjoittamista, tuli mitä tuli. Ja tulihan sitä, nimittäin novelleja.

Kreikkalaiset syntyivät siis tosiaankin ihan vahingossa ja siksi, että romaani-ideani ei ollut ihan niin kestävä kuin olin alun perin luullut. Romaaniyrityksestä tuli sittemmin novelli Alfa, joka jakautui myöhemmin kahtia Alfaksi ja Betaksi ja monien vaiheiden ja hammasten kiristyksen jälkeen kumpikaan ei ole tällä hetkellä mukana Kreikkalaisten viimeisimmässä versiossa. Romaanikässäristä tuli novellikokoelmakässäri. Muistan, kuinka kirjoitin Kreikkalaisia vuonna 2007 ja tunsin, että niissä oli jotain erilaista, jotain parempaa ja tukevampaa kuin missään aikaisemmassa romaanikässärissäni (joita olen ehtinyt väsätä kolme kappaletta ennen Kreikkalaisia). Sellaista luottoa en ole koskaan tuntenut mitään kässäriäni kohtaan. Toivon vain kovasti, ettei luottamus ollut turhaa. Mutta joo - Kreikkalaisista tuli novelleja.

12 kommenttia:

Lila kirjoitti...

Mielenkiintoisia faktoja, ja etenkin tuo tarina Kreikkalaisista.

Käsisaha. :D Olet tosiaan sinnikäs!

Virkavapaa kirjoittamista varten olisi ihanaa... varmaan pitäisi ensin olla virka, josta saisi vapaata. ;)

Rooibos kirjoitti...

Lila: Veitsi ei uponnut luuhun ja kirvestä ei ollut käsillä, mutta saha oli ;). Toimi aika hyvin. Sillä sahalla on sahattu kirjahyllyn hyllyjä vähän paremmin sopiviksi ja poron selkärankaa - mitähän seuraavaksi ;)?

Paula / Luen ja kirjoitan kirjoitti...

Kiinnostavia... milloin Virkavapaa-blogi loppui ja Rooibos alkoi? :-)

Rooibos kirjoitti...

Paula: Virkavapaa loppui marras-joulukuun vaihteessa 2007. Eka Rooiboksen postaus 2.12.07, eli silloin vaihdoin tänne, koska tuntui höntiltä kirjoittaa blogia virkavapaasta, kun ei ollut virkavapaalla enää ;).

Dee kirjoitti...

Kiinnostava tuo Kreikkalaiset-juttu. Ja jos selvisit sahauksesta käsisahalla, no, onhan tuollainen kestävyys plussaa kirjoittajalle!

Marke kirjoitti...

Olipa mielenkiintoista lukea kirjoitusprosessistasi novellikokoelman suhteen, kiitos siitä:)
Itselläni on kakkoskässärin kanssa vähän sama tilanne. Olen kirjoittanut sen rungon valmiiksi, about sata sivua, mutta sen paisuttaminen romaaniksi siis noin puolet lisää, on aikamoinen haaste. Viisi erillistä tarinaa, jotka ovat kuitenkin sidoksissa myös toisiinsa. Novelleiksikin niiden jättäminen ei oikein toimi. Ei auta kuin kehitellä tilanteita ja tapahtumia lisää tilkkeiksi koska mielestäni olen jo sanonut kaiken tarvittavan...

Rooibos kirjoitti...

Dee: Minulla olisi erinäisiä havainnollistavia yksityiskohtia kerrottavana tuosta selkärangan sahauksesta, mutta yleensä jätän ne kertomatta, koska olen oppinut, etteivät ihmiset pidä niistä - etenkään ruokapöydässä ;D!

Marke: Eipä kestä :). Kreikkalaisten ei tosiaan pitänyt syntyä, mutta sitten kun pääsin novellien kanssa vauhtiin, niin mietin monta kertaa, että miksen ollut aikoihin kirjoittanut niitä, sillä ne tuntuivat tosi kotoisilta kirjoittaa ihan heti. Tsemppiä sinulle kässärisi kanssa - löydät varmasti oikean tavan nivoa tekstin kasaan! Sitkeyttä ja voimia vaan!

kananlihalla kirjoitti...

Minun täytyy olla jotenkin aivan onneton näiden kommenttiviestien kanssa: ne katoavat jonnekin. Toivottavasti tämä ei tule kahta kertaa...

Yhdyin siis edellisiin: todella mielenkiintoista luettavaa!

Markelle taisin koettaa sanoa, että sata sivua on minusta aika paljon. Kirjoittajaopeni antaa aina ohjeeksi kirjoittaa takaumia. Mutta sen olet varmaan kuullut sinäkin paisuttelukeinoksi :)

Rooibos kirjoitti...

Kananliha: Ei tullut kahta kertaa :). Ja komppaan muuten sinua Markelle: sata sivua on aika paljon! Ja on muuten hassua, Kananlihalla, miten ajattelen sinua edelleen Vaivanpalkkana - aivot kääntävät automaattisen uuden nimesi Vaivanpalkaksi :).

Marke kirjoitti...

Kiitos kannustuksesta:) Ei kun kässärin kimppuun siis...

kananlihalla kirjoitti...

Hah, minäkin ajattelen itseäni edelleen aina silloin tällöin Vaivanpalkkana. Mietin todella kauan, hyppäänkö uuteen blogiin, koska edellisessä ei periaatteessa ollut mitään vikaa. En oikein vieläkään tiedä, miksi lopulta päädyin uuteen. Taisi olla vain sellainen vauhdikas ilta, jona tekee siirtoja miettimättä sen pitemmälle, oliko siirto nyt loppujen lopuksi kovin fiksu. Joka tapauksessa, Kananliha tai Vaivanpalkka, kirjoittamisesta puhe :)

Markelle tsemppiä hurjasti! Sata on paljon!

Rooibos kirjoitti...

Kananlihalla: Ymmärrän hyvin, miksi päädyit uuteen blogiin - uusi elämänvaihe, uusi blogi. Tai se minulle tuli heti mieleen. Pääasia kuitenkin, että olet taas takaisin :).