Punaiset kalliot

Yhden hengen kirjoitusleirini oli niin kuin pitikin. Liian lyhyt myös tietysti, mutta kirjoitin silti paljon. Paljon soopaa ja tunnelmakuvaa, mutta myös paljon käyttökelpoista. Kirjoitin kahviloissa ja hotellin aulabaarissa ja rantakalliolla. Kirjoitin, kirjoitin ja kirjoitin. Mietin kirjoittamista. Luin kirjoittamisesta. Kaksikymmentäviisi tuntia, vajaa viisikymmentä sivua käsinkirjoitettua raakatekstiä, yksin syöty kolmen ruokalajin illallinen, kävelyretkiä, tihkusadetta, meri. Olisin jäänyt pidemmäksikin.

Tänä iltana olen kirjoittanut myös. Kreikkalaiset ovat työn alla taas, tällä kertaa täsmäiskulla ja uudella asenteella. Tiedän, mitä teen. Minulla on visio. Aika näyttää, mitä mieltä muut ovat siitä.