Viime aikoina tapahtunutta:

Väitin padalle, että se on keittoa, ja söin sen syvältä lautaselta lusikalla, koska kaikki haarukat ja veitset ovat likaisia, enkä jaksa tiskata, ja lusikka ja matala lautanen eivät sovi yhteen, koska siitä yhdistelmästä lihat ja perunat karkaavat liian helposti pöytäliinalle.

Jumpassa hikoilin kuin sika. Se teki hyvää.

Postissa oli järjetön ruuhka ja minulla oli kiire jumppaan. Odotin kuitenkin kiltisti ja väistelin ennakkoäänestäjiä ja vihdoin pääsin tiskille. Tyttö kysyi, että olinko saanut tekstiviesti-ilmoituksen paketin saapumisesta. Vastasin, että joo. Tyttö kysyi, että näytätkö sitä viestiä. Vastasin, että joo, ja seisoin edelleen lihastakaan väräyttämättä. Tyttö kysyi uudelleen, että niin, saako hän nähdä sen viestin. Vastasin, että joo, ja ymmärsin vihdoin reagoida. Paketin avasin vasta illalla kotona, siellä oli Kuinka kirjani ovat syntyneet 5.

Ajattelin nukkumista ja kirjoittamista ja lukemista ja sitä, etten taatusti tiskaa tänään.

Liikuttelin jalkojani kirjoituspöydän alla miettien, mikä osa reisistä on kaikkein kipein huomenna ja kuinka pystynkö silti kävelemään korkokengillä koko päivän. Totesin, että kysymys oli epärelevantti, koska pystyin tai en, joudun silti kävelemään korkokengillä huomenna koko päivän. Tai osan päivästä kyllä istun korkokengillä.

Ennen postissa käymistä kävin suutarilla. Antaa tulla kaksi metriä lunta, jäätä ja pakkasta. Saapikkaissa on uudet kantalaput ja ne on pohjattu uudelleen.

Katselin olkani yli sohvaa, joka on hyvin houkuttavan näköinen juuri tänä iltana.