Pitäisi ruveta kirjoittamaan. Luulen tietäväni, miten Rho loppuu. Eilinen ajatukseni ei pysynyt ihan ennallaan, mutta sinne päin. Kävin päivällä Akateemisen Aalto-kahvilassa hahmottelemassa loppua ja kyselemässä itseltäni, onko se sopiva. Tulimme siihen lopputulemaan, että on. Nyt se pitäisi kirjoittaa. Ja sen jälkeen pitäisi vielä tarkistaa, onko Rho liian luiseva joistain kohdista, ja muovailla niihin kohtiin hiukkasen lihaksia. Sen jälkeen pitää lisätä Tau-novelliin yksi muovipussi. Lukea Omega läpi ja muuttaa kirsikat luumuiksi. Sitten - sitten se on siinä. Kopioidaan novellit perätysten samaan tiedostoon (mihin järjestykseen? arkh!), siistitään marginaalit, tehdään kansilehti yhteystietoineen. Lähetetään eteenpäin. Irti minun käsistäni. Niin pian, ja niin paljon on vielä tekemättä. Se Rho. Pitäisi aloittaa.
Sen lisäksi, että vitkuttelen Rhon kimppuun käymistä, olen kyllä tehnyt muutakin. Ostin Akateemisesta Lauren Oliverin Pandemonium-romaanin. Valmistelin poropadan uuniin. Ostin leipää. Ostin muuta ruokaa. Kävin torikahveilla Hillokuningattaren ja hänen perheensä kanssa. Kävin siellä Akateemisen kahvilassa miettimässä syntyjä syviä.
Poropata tuoksuu. Olen huomannut, että viime aikojen ylensyönti (kolme lämmintä ateriaa päivässä? onnistuu. porsaankyljystä puoli yhdeltätoista illalla? onnistuu.) on keskittynyt kirjoituspäiviin. Vakuuttelen itselleni, että se johtuu siitä, että aivotyöskentely vaatii paljon energiaa, eikä suinkaan siitä, että olisin ahne.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti