May the Force be with you

tiistai 30. lokakuuta 2012

Post scribens edelleen

Tekisi mieli selata blogin aikaisempia vuosia läpi, että onko tämä ollut aina tälläistä. Kärsin vieläkin post scribens syndromesta ja se tuntuu olevan paha sellainen. Haluaisin eletyn elämän varmistuksen, että tilanne normalisoituu jossain vaiheessa... Tai siis joo, normalisoituu tietenkin, mutta voisiko normalisoitua aika pian? Siitä on nyt reilu viikko kun lähetin Kreikkalaisten nelosversion eteenpäin. Yhä edelleen ihmettelen, että tämäkö on minun elämäni ja mikä tästä tekikään jotenkin erikoisen. Mitä näillä illoilla on tarkoitus tehdä? Jotain sellaista, millä on merkitystä? Kun siis jos en kirjoita, niin jotain muuta ilmeisesti? Vaikuttaa siltä, että pitää alkaa kirjoittaa taas, mutta kun en ole vielä oikein ihan jaksamistilassa. Kädet ovat painavat ja kynä lipsahtelee lattialle. Ainakin henkisesti.

Olen yrittänyt harrastaa liikuntaa ja syödä terveellisesti. Olen lukenut, mutta juuri nyt minulla ei ole mitään tarpeeksi viihdyttävää käden ulottuvilla. Tähän tarvittaisiin Diana Wynne Jonesia tai jotain muuta taattua lanu-laatua, tai sitten jotain kepeää mutta ei liian aivotonta. Tai sitten kunnon viihdyttävää ja koukuttavaa fantasiaa tai spefiä. Hmm. Pitääköhän lähteä huomenna kirjakauppaan, kun on palkkapäiväkin... Sitäpaitsi minulla oli jossain vaiheessa palkkapäiväkirja-periaate, josta olen lipsunut pahasti. Ehkä menenkin huomenna kirjakauppaan ja ostan itselleni jotain kivaa lukemista. Kirjastokaan ei olisi huono vaihtoehto.

Kepeän lukemisen puutteessa olen lukenut Miten kirjani ovat syntyneet 5:sta. Mielenkiintoisia kirjoituksia kirjoittamisesta. Luulen, että tuohon kirjaan tulee palattua vielä myöhemminkin.

Ihan aivotonta ja tylsistynyttä menoa. Kertokaa kiltit, miten tästä post scribensistä pääsee eroon?

5 kommenttia:

Helmi-Maaria Pisara kirjoitti...

Nyt kun olen niin tämän lumoissa, niin pakko suositella, jos et jo ole lukenut: Täydellinen paisti. Teen siitä postauksen tällä viikolla, kun niin on vienyt viihtymisjalat altani :) Kyllä se lähtee, tuo olotila, lähtee varmaan parhaiten niin, ettet ajattele siitä eroon pääsemistä, vaan heittäydyt sen vietäviksi..?

Rooibos kirjoitti...

Helmi-Maaria: Niin, kyllähän tämä varmaan tästä. En vain haluaisi heittäytyä tähän ihan korviani myöten, koska tällä kertaa tämä on aika masentunut olotila. Millään mitään väliä. Paitsi (paisti?) että sillä tavalla ehkä heittäydyin jo, että raapustelin hiukan raakatekstiä. Ihan huuhaata. Ihan täydellistä solkkua. Ehkä se auttaa? Jos ei kerran ilmankaan osaa olla? Voisi etsiä hauskuutta ja anarkiaa ja huonoa tekstiä ja lupaa olla huono ja lupaa hortoilla sanoissa minne vaan? Sillä tavalla pikkuhiljaa?

kananlihalla kirjoitti...

Luulen tietäväni aika tarkkaan, mikä on olosi. Sattuneesta syystä.

Minulle on auttanut vain yksi lääke: aika. Mutta sinä pohditkin, miten sen ajan saa kulumaan :) Sanoisin, että lue jotain, mitä et yleensä lue, tai katso leffa/leffoja, joita et yleensä katso. Virkkaus? No, tämä viimeinen oli vitsi. Alkaa olla liian myöhä oikealle ajattelemiselle.

Anonyymi kirjoitti...

Loppujen lopuksi tuo on se kaikista tukalin tunne, kirjoittajalla. Eikä ne kaikki muut "tästä ei tuu mitään"-tuskantunteet.
Suosittelen chic-litiä aivojen nollaamiseen, vaikkapa Marian Keyesiä. Itse juuri luin kaikki omasta hyllystä löytyvät ja kyllä taas nauratti :)
-Leijona

Rooibos kirjoitti...

Kananlihalla: Ei se virkkaaminen ole ollenkaan huono ajatus ;). Käsillä tekeminen on terapeuttista.

Leijona: Huomenna hankin lukemista :). On muuten kiva, että omasta hyllystä löytyy tuollaista lohtulukemista, että sitä on kädenkantaman päässä, kun sitä tarvitsee.