May the Force be with you

lauantai 20. lokakuuta 2012

Koiraa karvoihin katsominen

Ihailin tänään Akateemisessa Penguin Booksin uusintapainoksia klassikoista. Kauniit kannet, teki mieli ostaa ihan vain ulkonäön takia.

Rho on nyt huomista vaille valmis. Kävin läpi myös Omegan ja Taun ja tein niiden vaatimat pienet muutokset. Tekee mieli kasata novellitiedostot jo yhdeksi tiedostoksi, mutta maltan vielä. Huominen Rhon uusintalukukierros poikii ihan varmasti muutoksia, enkä viitsi sohlata sen kanssa, että pitäisi kopioida uusia ja vanhoja versioita eestaas siihen koko kokoelman käsittävään tiedostoon.

Voisin kuitenkin iltapuhteena mietiskellä sitä, että mihin järjestykseen kasaan novellit lähetettäväksi. Laitanko Taun ensimmäiseksi, niin kuin aina? Laitanko kaksi uusinta novellia ihan kärkeen myös? Tiedän, että päädyn listaamaan kokoelman novellit paperille ja lisäilemään niiden perään erilaisia koodeja, jotka merkitsevät päähenkilön sukupuolta, ikää, lopun onnellisuutta/onnettomuutta, minä- tai kolmannen persoonan kertojaa jne. Niin teen aina. Sitten kun olen saanut aikaiseksi kunnon koodihässäkän, josta en saa enää itsekään selvää, päätän suherrusteni perusteella sen, mihin järjestykseen laitan tekstit kun lähetän ne eteenpäin.

Oliverin Pandemonium houkuttelee. Samoin Eugenidesin The Marriage Plot. Lupasin itselleni, että heti kun Kreikkalaiset on lähtenyt kierrokselleen, saan lukea niin paljon kuin ikinä haluan ja juuri sitä, mitä ikinä haluan. Mieluiten jotain kevyttä ja mukaansatempaavaa. Pandemonium  ensimmäiseksi ja sitten katsotaan, että mitä seuraa.

4 kommenttia:

B. N. kirjoitti...

Saanko olla utealias, ovatko kreikkalaiset kirjaimet novelliesi nimiä, vai onko sinulla niille myös jotkin muut nimet? Blogisi seuraaminen on saanut aikaan, että itsekin haluaisin raapustaa novelleja pitkästä aikaa.

Rooibos kirjoitti...

B.N.: Kyllä novelleillani on oikeatkin nimet, joilla ne esiintyvät virallisissa yhteyksissä ;), mutta minulla on vaikeuksia muistaa niiden oikeita nimiä :D. Kun aloin nimetä novelleja kreikkalaisilla kirjaimilla, se oli vain käytännön elämän helpottamista: silloin niillä ei ollut nimiä ja kun tiedostot piti nimetä jotenkin ja ensimmäisen novellin työnimi oli jo valmiiksi Alfa, niin siitä se sitten lähti. Joskus on vaikea puhua novelleista jonkun "ulkopuolisen" kanssa, kun en itse pysy oikein kärryillä, jos puhutaan niistä pelkillä oikeilla nimillä ;).

Maria/Sinisen linnan kirjasto kirjoitti...

Ovatpa tosiaan kauniita kansia!

Rooibos kirjoitti...

Maria: Eivätkö olekin! Ihan karkkeja! Oli vaikea olla ostamatta...