Melkein saldo

Kirjoitusvapaa kolistelee loppuaan kohti. Neljästä viikosta minulla on jäljellä huominen ja tänään vielä pari tuntia ennen kuin menen iltamenolle. Miltä se tuntuu? kysyy ääni päässäni (pitäisikö huolestua?) ja minä sanon sille, että haikealta, harmilliselta ja hyvältä. Hyvältä siksi, että olen saanut Volvoa aikaan niin paljon enemmän kuin uskalsin toivoa. Oli kamalan vaikea asettaa sivumäärätavoitteita, kun en ole pitkään aikaan kirjoittanut pitkää kässäriä, vaan edelliset viisi vuotta novelleja. On ihan eri asia laittaa tavoitteita pitkälle proosalle kuin novelleille. Ei novelleja voi mitata samalla tavalla.

Ajattelin alunperin, että olisi hienoa, jos saisin syyskuun aikana kirjoitettua neljäkymmentä sivua. Minulla oli kolmekymmentäkolme sivua koneella, kun aloitin kirjoitusvapaani. Nyt minulla on yhdeksänkymmentäkahdeksan sivua. Tulosta on tullut kuusikymmentäviisi sivua. Paljon enemmän kuin mihin luulin yltäväni. En osaa sanoa, onko se absoluuttisesti paljon vai vähän tai onko sellaista asiaa olemassakaan, kuin absoluuttisesti paljon tai vähän, koska kaikkihan riippuu tekstistä. Pääasia kuitenkin on, että minulla on Volvo. Hommia on vielä paljon, mutta silti, minulla on Volvon ainekset kasassa ja voin ruveta jatkojalostamaan niitä. Älytön tavoitteeni saada kässärin ensimmäinen asiallinen versio valmiiksi vuoden loppuun mennessä ei näytäkään enää niin älyttömältä kuin jossain vaiheessa luulin.

Onhan se tietysti selvää, että kirjoittaminen hidastuu tämän viikon jälkeen tosi paljon, kun pitää käydä töissä ja kirjoittaa vain siinä sivussa, eikä näin niin kuin nyt, että päivät ovat omassa käytössä, kädet kirjoittavat paljon ja pää vielä enemmän. Mutta aion silti saada Volvon kuntoon vuoden loppuun mennessä. En valmiiksi-valmiiksi, mutta jonkun version verran puolivalmiiksi. Sellaiseksi, että sen ilkeää antaa luettavaksi jollekulle. Dediksiä pitää olla. Mitä sitä muuten jahtaisi?

Sen lisäksi, että olen kirjoittanut Volvoa kuusikymmentäviisi sivua, olen kirjoittanut myös yhden novellin, jota en ole vielä ehtinyt kirjoittaa puhtaaksi. Lupasin sen luettavaksi ystävälleni Hillokuningattarelle, joten pitää varmaan kirjoittaa se koneelle ja editoida pian siihen kuntoon, että sen kehtaa antaa lukuun.

Sen lisäksi, että olen kirjoittanut Volvoa kuusikymmentäviisi sivua ja yhden novellin, olen kirjoittanut myös yhden hyvän runon. Se oli vahinko.

Edellämainittujen lisäksi olen kunnostautunut teen juomisessa. Olen juonut teetä myös kotona, mutta enimmän osan olen juonut kirjoituskahvilassani. Tähän mennessä olen juonut kirjoituskahvilassa kaksikymmentäseitsemän kupillista, joihin olen käyttänyt rahaa seitsemänkymentäkaksi euroa. Niin ja olen syönyt myös yhden croissantin ja ne kaksi kreemimunkkia... En pidä munkeista ja vuosittainen munkkikiintiöni on yksi munkki per vuosi. Krhm. Olen löytänyt voittajani. Vuosittainen kiintiö on räjähtänyt ja tiedän, että jos kirjoituskahvilassa on huomenna kreemimunkkipäivä, minä aivan taatusti ostan sellaisen ja syön ja suupielet ovat sokerissa vielä sittenkin, kun tulen tuntia myöhemmin kotiin kirjoitussessiostani.

Total: Kyllä. Olen tyytyväinen. Ja minulla on vielä huominen jäljellä.