Lyhyitä sanoja ja hetkiä. Ohiviliseviä maisemia, pysähtymisiä. Mustaa ikkunan takana, kohta luomien takana. Levitän lakanan ja peiton ja menen niiden väliin. Levitän itseni unta varten. Ajelehdin siihen niin kuin jokea pitkin mereen. Tässä kohtaa levitän itseni niin kuin lakanan unen alle. Väsymys on painava täkki rinnan päällä ja minussa huojuu surullinen kaislikko.
Huomenna kysyn Volvolta ottaako se minut mukaan.
2 kommenttia:
Ihana Rooibos, ei mulla taas muuta kuin että en voi kuin odottaa, että kirjoittamasi julkaistaan! Sinulla on herkkä taito sanojen valinnan suhteen, ihailen suuresti! Outi L / kaksi sivua
Voi Outi, kiitos <3 kauniista sanoistasi!
Lähetä kommentti