Miten

Mieli on yhtä aikaa tyhjä ja täysi - tekisi mieli sanoa vaikka ja mitä ja sittenkään ei yhtään mitään. Ei mitään siitä, kuinka ulkona on lauhaa; miten kaksi varista repsahtaa lentoon kuusesta; miten hetken verran omaa aikaa keventää askelta; miten ikkunalasi aaltoilee ja sen takana puut ja taivas; miten huoli kovertaa onttoa kohtaa mahaan ja istuttaa sinne kaktuksen; miten pelko sivelee kylkiluita pehmeillä, kylmillä käsillä; miten odotus on kuin talitiainen: pieni ja kirkas ja keltainen. Miten hiljaisuus on täynnä ääniä; miten voimaton voi olla kaikkein yksinkertaisimpien asioiden äärellä; miten hellä ja vääjäämätön on aika; miten onnellisuus on aina sidoksissa ympäröivään tilanteeseen, eikä ole absoluuttista onnellisuutta, vaan onnea juuri siinä hetkessä niiden reunaehtojen kanssa, jotka juuri sille hetkelle on asetettu; miten onni on suhteellista ja rinnakkain muiden tunteiden kanssa; miten helmikuinen väri kuusissa ja männyissä on kitkerää vihreää; miten lehti rapsahtaa kun sivua käännetään; miten avuttomuus synnyttää kärsimättömyyttä; miten taivas on villava; miten - .

Taivas on himerän valkoinen ja valo on tasaista. Ei ole varjoja.

Toivon teille paksuja unia sitten kun sen aika on, toivon paksuja unia ja viileitä tyynyjä. Toivon raukeutta ja rauhaa ja täysiä vatsoja. Toivon huolet pois ja kauhun kauemmas ja rakkaat lähelle ja naurua. Toivon vastauksia ja kysymyksiä ja pitkiä pellavia ja tavallisia päiviä.