Sunnuntaisa sunnuntai. Hiljaista ja uneliasta, aamupäivällä kävelylenkki ja punaiset posket, nyt uneliaisuuden keskellä telkkarista hiihtoa. Ei paista eikä pyrytä. Myöhemmin edessä vielä junamatka, jonka aikana voin lukea Volvoa, jollei uni vie voittoa. Tällaisina päivinä sitä ajattelee sitä, kuinka onnekas on, ja mitä vielä haluaisi. Ajattelee sillä tavalla laiskasti ja valkoisesti, ei kovin suurella volyymillä.
Kun ajattelen Volvoa, olen aavistuksen verran huolestunut. En tiedä onko huolestunut oikea sana. Minun päässäni se on paljon valmiimpi kuin mitä tiedosto Volvo v1.1 sanoo ja näen helposti mielessäni millainen Volvo tulee olemaan valmiina. Novellit, jotka ovat lyhyitä ja joita on helppo pyörittää mielensä mukaan, ovat niin erilaisia kuin romaanikässäri, ja novelleja minä olen kirjoittanut viimeiset kuusi vuotta, tai viisi vuotta ja vuoden Volvoa ja paria lyhyttä novellia siinä rinnalla. Volvo on erilainen. Näen, millainen se on valmiina, mutta en saa sitä sellaiseksi siinä tahdissa kuin haluaisin. Kärsivällisyyttä siis tarvitaan.
Sunnuntai on sunnuntai. Taidan ottaa päiväunet.
2 kommenttia:
Minä olen vasta aloittamassa tietäni novellien polulla. Täytyy myöntää, että ns. pitkän proosan jälkeen tuntuu jopa aika pelottavalta ryhtyä lyhyempää ja tiiviimpää tarinaa luomaan. Yksittäisiä kohtauksia pystyn mielestäni hyvin tekemään, mutta haluaisin kuitenkin tehdä isompia kokonaisuuksia noista.
Vinkkejä novellien kirjoittamiseen? :)
Ps. Kiitos blogistasi, mukavaa lukea muidenkin ajatuksia kirjoittamisesta kesken projektin!
Satsu, kiva että olet löytänyt blogiini - minä löysin nyt sinun blogiisi ja alan kyllä seurata säännöllisesti sinun kuulumisiasi :).
Vinkkejä novellien kirjoittamiseen :)? Huh. En tiedä, tuntuu kuin parasta olisi sanoa, että "älä tee niin kuin minä teen!". Minun novellinkirjoittamiseni on niin intuitiivista aina tekstin alussa, etten edes tiedä kirjoittavani novellia ennen kuin eka versio on valmis. Menen tyylillä "katsotaan mitä tapahtuu" enkä suunnittele novellejani etukäteen. Mutta se, minkä olen huomannut, on se, että kun kirjoitan novelleja, minulla pitää olla useampi novelli kesken ja mieluiten eri vaiheissa, jotta voi aina vaihtaa tekstiä, kun alkaa tylsyttää ;). Ja itselläni on usein se ongelma, että tiivistän vähän liikaakin, ja tekstistä tulee lukijalle turhan kryptistä. Mutta novellien kirjoittaminen on hauskaa :).
Sinulle kirjoitusvaloa ja -iloa novelliesi kanssa!
Lähetä kommentti