Kiva päivä. Kävin elämäni ensimmäistä kertaa Vallilan kirjastossa, kiitos Porkkanamafian. Ihana kirjasto! Ei ihme, että arkkitehtuuri on kiitettyä, niin hyvä karma paikassa tuntui olevan. Tosi miellyttävä kirjasto, tykkäsin tosi paljon ja olin tosi tyytyväinen, että tuli käytyä. Arkkitehtuurielämysten lisäksi onnistuin bongaamaan Vallilasta myös lainattavaa. Jo kauan haluamani Satu Koskimiehen Hurmion tyttäret odotteli hyllyssä ottajaansa. Sen lisäksi käteen tarttui Ryokanin Suuri hupsu ja Margaret Mahyn Heriot.
Kirjastoilun lisäksi olen kunnostautunut tänään huonekasvien hoitamisessa. Tai mitä hoitamista kasteleminen on? Sitä kun pitäisi tehdä useammin kuin kerran kuussa... Kasviparat. Onneksi ne näyttävät olevan anteeksiantavaista sorttia. Ainakin suurin osa, tuosta orkideasta en ole varma. Jätin sen likoamaan lavuaariin koko kirjastoseikkailuni ajaksi ja päätin pyhästi uusia kylvyn heti ensi viikolla. Orkidea parka. Kolme vuotta se kukki uskollisesti miltei yhteen menoon, mutta katkeaa kai se kamelin selkäkin joskus. Viimeisen vuoden aikana rehu on keskittynyt uuden lehtiruusukkeen tekoon. Vanhat lehdet taitavat kuolla ja kaikki energia laitetaan noihin uusiin lehtiin. Jospa niitä kukkiakin joskus vielä...? En ole koskaan pitänyt orkideoista erityisesti (etenkään tuosta perhosmallista), mutta tuon yksilön kanssa on koettu nyt jo niin monet asiat, ja se on ollut niin uskollinen kukkija onnettomasta hoidosta huolimatta, että olen aika kiintynyt siihen.
Seuraavaksi vuorossa lienee kotihommia. Huomenna ajattelin keskittyä kirjoittamiseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti