May the Force be with you

maanantai 12. huhtikuuta 2010

Hiiohoi

Uh, eikö keneltäkään tosiaan löydy mitään mielenpiristysvinkkejä? Tällä hetkellä uskollisin ystäväni itsesääli on taas vieraisilla. On niin kovin helppo sääliä itseään siksi, ettei osaa kirjoittaa. Paljon helpompaa kuin käydä hommiin. Jäätkin vielä Eläintarhanlahdessa. Jää on jo vihreää, ei taatusti kestä mitään, ja talven aikana jäälle talsitut polut ovat valkoisia, niin kuin arpia. Ilta on aivan ihana, taivas korkea ja hempeän värinen ja minusta kaikki näyttää vain melankoliselta. Toiveikkuus? Yli laidan.

5 kommenttia:

Hanna kirjoitti...

Voi. Mulla ei ole mitään vinkkejä, mutta halusin vain sanoa että surettaa kun sua ahdistaa, ja ottaisin mielelläni sen melankolian ja heittäisin kauas pois. Ja jos ois taikasauva niin taikoisin yhtä sun toista kivaa :)

jl kirjoitti...

Minäkin tässä kommentoimaan niin kuin muka voisin piristää... Mutta ajattele, kaikki on niin suhteellista. Minun viime viikkoni oli aivan järkyttävän kamala, mutta muistan että joinain päivinä olin silti iloinen. Perhosesta, lintujen laulusta, kevään tuoksusta, kuivista kaduista. Toivon, että sinäkin löydät piristystä jostain. :)

Rooibos kirjoitti...

Hanna - kiitos sympatiasta. Mistähän niitä taikasauvoja sais ostaa...? Ostaisin itsellekin!

jl - Niin, iloisia asioita on, eikä mikään ole edes pielessä, mutta se suhteellisuudentaju menee välillä hukkaan... Joskus mietin, että olenko unohtanut miten ollaan rentoja ja onnellisia vai vaadinko vain itseltäni liikoja ja liian nopeasti. Hiukan epäilen jälkimmäistä, koska en ole oikeasti masentunut, on vain murjotuspäivä tai kaksi ;).

Anonyymi kirjoitti...

Roobois,
kevätaurinko viiltää silmämunat millimetrin levyiksiksi paloiksi ja viiltää ihon vereslihalle. Mutta, kun aurinko tummuu, keho ja mieli paranee. Askel kerrallaan.

Älä vaadi itseltäsi kohtuuttomia, ole lempeä ja armollinen itsellesi. Aseta tavoitteesi saavutettaviksi ja hieman ponnisteltaviksi, ei liian korkealle. Kuten tiedät, kirjoittaminen on raakaa työtä, hiomista, viilaamista ja tarkistamista silmä pölystä turvonneina ja sormenpäät kirvelevinä. Eikä siltikään lopputulos miellytä kaikkia.

Usko itseesi, sinä osaat kirjoittaa! Sinä pystyt!

Ja mitä tulee musiikkiin, niin itse kuuntelen Sir Elwoodin hiljaisia värejä, ja kaikkea sitä musiikkia, mitä kuuntelin joskus nuorena: Hassisen Konetta, CCR:aa, klassista, Eppuja....vaihtelevasti kaikkea.

lämmöllä,
TdW

Rooibos kirjoitti...

TdW- epäusko omiin kykyihin on vakituinen vieras, mutta senkin kanssa pitäisi oppia elämään. Ei antaa sen halvaannuttaa, vaan todeta, että "jaa" ja jatkaa töitä. Kiitos tsemppauksesta!