Kahdeksantoista novellia.
Viilasin Alfan kuntoon. Hioin Eetaa. Passasin jokaisen novellin ylämarginaalin samanlaiseksi. Keksin Iotalle, Eetalle ja Gammalle nimet. Lähetin novellit varmuuskopioiksi itselleni sähköpostiin. Laskin sivumäärän - 101 wordin perussivua (en ole koskenut sivumarginaaleihin) puolentoista rivivälillä, fontti Times New Roman, koko 12. Satayksi sivua. Niin vähän. Niin paljon. En ajattele sivumäärää, ajattelen Kreikkalaisia, kuinka ne ovat siinä, ne kaikki, joista tuli elinkelpoisia.
Olen miettinyt kokoelman nimeä, poiminut novellien nimistä ne, jotka voisivat toimia kokoelman työnimenäkin. Kuusi vaihtoehtoa, vaikea valita.
Saatekirje on kutakuinkin kirjoitettu.
Annoin viime viikolla itselleni aikaa toukokuun ensimmäisen viikon loppuun asti. Toukokuun ensimmäisestä viikosta saattaa tulla huhtikuun viimeinen viikko. Ne alkavat olla nyt siinä. Sellaisina kuin ovat. Pitää päättää järjestys, siitä tulee vaikeaa. Pitää printata ja kopioida. Hankkia kirjekuoret, kirjoittaa osoitteet, postittaa. Toukokuun ensimmäinen viikko tuntui turvalliselta. Huhtikuu on kuukausista julmin. Pitää taas asennoitua uudestaan - tällaisissa asioissa olen kaikkea muuta kuin spontaani ja pienetkin muutokset tuntuvat suurilta.
Aurinko paistaa, on lounasaika. Kevät. Huojun, pidän kiinni ja samaan aikaan päästän irti. Puissa ei ole vielä hiirenkorvia, oksat ovat paljaat piiskat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti