Tänään kaikki on kesken: siivous, tiskaus, töihin tarttuminen. Etenkin töihin tarttuminen. Mihin töihin? Kai noita novelleja vielä voisi katsoa läpi, voisiko? En tiedä. Luulen vähän, että ei. Että se on tässä. Urheilemassa kävin aamulla, vessan olen pessyt, tehnyt parsa-kirsikkatomaattirisottoa. Syönyt pikkupussin Lontoonrakeita, vaikka ei pitänyt syödä karkkia enää pitkään aikaan. Ulkona on kirkasta, se häikäisee silmiä, ja silti siellä ei paista. Pitäisi tormentautua, laittaa reipastavaa musiikkia soimaan, tiskata, imuroida, pyyhkäistä pölyt ja sitten ehkä vilkaista syrjäkarein Kreikkalaisia kohti.
Siitepölytiedotteen mukaan koivu on alkanut kukkia hitusen verran. Eilen istuin ulkona pitkän pätkän, illalla nenää niistätti hiukan. Niistättäminen on jatkunut, pienesti. Aina välillä. Taitaa tulla tukala kevät. Silmätkin aamuisin turvonneet niin ettei se hyvää lupaile. Pitäisiköhän alkaa ottaa silmätippoja. Nenän niistolle en voi oikein mitään: allergialääkkeitä on alettu napsia jo vähän ennen pääsiäistä ja niitä tujakoita troppeja pitää kyllä vielä säästellä pahemman päivän varalle. Toivottavasti tämä on vain ohimenevää nuhantynkää, eikä innostu tämän enempää.
Niin, ja kai niitä hommia sitten pitäisi...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti