Hipaisuja

Suhteellisen jees päivä, luulen. Viikonlopun jälkeen on ollut asia X, joka on aiheuttanut huolestumista ja päänvaivaa ja jolle en voi mitään. Alan pikku hiljaa sisäistää sen, etten voi asialle X mitään ja olen ehkä pääsemässä sen kanssa johonkin tasapainoon. Se tuntuu aika helpottavalta. Ihan kuin aurinkokin paistaisi kirkkaammin (ja muut vastaavat kliseet tähän perään) - no, joka tapauksessa, tasapainoa kohti.

Tänä aamuna muokkasin Kreikkalaisia. Thetaa, Epsilonia, Eetaa, Nimetöntä, Ypsilonia. Tekstistä ja tunnetilasta toiseen. Nimettömän korjauksiin ja lisäyksiin olen aika tyytyväinen, samoin Thetaan.

Lounaan jälkeen lähdin lähikuppilaan. Istuin, kirjoitin puutaheinää raakatekstiä, join teetä, kirjoitin, join teetä, luin Goldbergiä (en tykkää Wild Mindista niin paljon kuin Writing Down the Bonesista, enkä muutenkaan ole hirveä Goldberg-fani juuri nyt), kirjoitin, join teetä, katselin ympärilleni. Aurinkoa, teetä, oikeastaan kaikki aika hyvin. Hymyilin itsekseni, katselin ympärilleni. Hipaisin mielenrauhaa, se tuli ja meni kuin vilkas pieni lisko, mutta oli lähellä.

Apteekin ja kaupan jälkeen kotiin. Laitoin kanat uuniin ja tein välipalaleivän jonka söin tässä blogatessa.

Lähikuppilassa olemisessa oli parasta se, että ei tuntunut olevan velvollisuuksia mihinkään suuntaan. Istuin ja kirjoitin, ihan sama mitä. Se tasoitti. Jospa huomennakin pääsisin samalla tavalla lähelle perusasioita.