Päässä soi Kansalaislaulu ("Olet maamme armahin Suomenmaa, ihanuuksien ihmemaa! Joka niemeen, notkohon saarelmaan kodin tahtoisin nostattaa." jne). En tiedä miksi. Olo on aika hyvä, vaikka miinusmerkkisiä muuttujia löytyykin. Huomenna pääsen taas tarttumaan työhön, se tuntuu hyvältä. Näin tänään eräitä tuttuja ja juttelin hiukan kirjoittamisesta - miten hyvää se tekikään! Oli yllättäen oikeasti mukavaa.
Luen Koskimiehen Hurmion tyttäriä ja se uppoaa ihan kympillä. Tiesin kyllä jo etukäteenkin, että samastuisin päälakea myöten, mutta silti on yllättävää todeta, että niin tosiaankin on. Ehkä siitä tuo Kansalaislaulukin?
Olisipa lämpimämpi niin menisin lukemaan pihalle. Olisi kivaa. Olisipa päivä toisensa jälkeen ja saisin lähetettyä Kreikkalaiset kustantamoihin ja saisin aloitella puhtaalta pöydältä auringon paisteessa. Kenties, kenties.
Eilen oli erikoinen lauantai, tänään on erikoinen sunnuntai. Mietin jo, mitä teen iltasella. Menenkö kylpyyn lukemaan? Luenko sohvalla? Sängyllä? Pöydän ääressä? Syönkö jätskiä? Juonko mehua? Jatkuuko tämä onnellinen olo? Johtuuko tämä tosiaan siitä, että sain jutella asiasta, joka on minulle tärkeä? Mitä kaikkea vielä tuleekaan?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti