Tänään kampesin itseni ylös sängystä säädylliseen aikaan. Pikaiset aamutoimet, pesukone päälle, kynä käteen. Kirjoitin raakatekstiä aloittamalla lauseesta, joka tuli mieleen pyykkikonetta ladatessa. Kirjoitettuani lauseesta versoneen pienen tarinan muistiin, kirjoitin sen saman tien koneellekin. Tallensin Kreikkalaisten joukkoon nimellä Ypsilon, vaikken tosiaankaan tiedä, onko siitä mihinkään. Luulen, että siitä ei tullut erityisen toiveikas, vaikka toiveikkaita tekstejä tarvitsisin, vaan ennemminkin haikea. Ainakin oma olo oli kovin haikea kirjoittaessa. Ja vähän vieläkin. Sellainen rauhallisen haikea, niin kuin sää ulkona, kevätsateineen.
Tekee hyvää kirjoittaa välillä jotain aivan uutta, vaikka sitten "turhaakin" (ei kai mikään kirjoittaminen ole kokonaan turhaa?). Kreikkalaiset ovat kuitenkin niin viilaus- ja viimeistelyvaiheessa nyt, ovat olleet jo pitkään, että kun junnaan niiden kanssa, tuntuu kuin en kirjoittaisi lainkaan. Joten luulen, että tuo pienen novellinraakileen kirjoittaminen teki aika hyvää päälleni.
Nyt pitäisi palata Betan pariin, kirjoittelin sitä eilen taas uudelleen (ties monettako kertaa!) ja olin hyvin tyytyväinen, että pystyin saamaan jotain aikaan, enkä vain murjottanut sitä, etten osaa. Betan kertoja on kuitenkin niin eriääninen kuin tuon nuorimmaisen, että taidan pitää pientä breikkiä ennen kuin alan työstää Betaa. Pyykkien ripustus ja ehkä lounas taitaa olla minimi, että pääsen irti Ypsilonista ja virittäytymään Betan aivan toisenlaiseen tunnelmaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti