Postman always rings twice

Tämän päivän koodisana voisi olla meili. Niin moneen asiaan tässä päivässä liittyvät sähköpostiviestit: ne, jotka eivät tule odotuksesta huolimatta ja ne jotka tulevat yllättäen. Tänään pääsi yllättämään Kustantamo G, joka tarjosi väliaikatietoja Kreikkalaisten. Ja se taas teki minut iloiseksi. Ei siksi, että olisin erityisen toiveikas, vaan siksi, että tuli hyvä mieli siitä, että ystävällisiä ihmisiä ja hyviä käytöstapoja on vielä olemassa. Ei Kustantamo G:llä siis mitään asiaa ollut, mitään maatamullistavaa. Kässärin lukenut kustannustoimittaja kertoi, että on lukenut käsikirjoituksen ja aikoo keskustella siitä esimiehensä kanssa. Joka on tällä hetkellä lomallatyömatkallareissussakiireinen ja niin edelleen. Miten kilttiä kertoa väliaikatietoja! Hylsyhän on aina hylsy, sitten kun se tulee, mutta kiva huomata kaikkea mahdollista kuulleena, että jossain kustantamossa ollaan vielä noin ystävällisiä.

Niistä saapumatta jääneistä meileistä en sitten kerrokaan tähän vastapainoksi mitään muuta, kuin että ne eivät saapuneet ja että ne eivät liity kirjoittamiseen tai Kreikkalaisiin, vaan privaattielämään. Mutta että - meilit ovat olleet pinnalla tänään. Ja samoin väsymys. En ole kesäaikaan siirtymisen suuri vastustaja, paitsi tänä aamuna kello kuudelta, tai siis mukamas kello seitsemältä, kun herätyskello soi ja minun elimistöni kirkui isoilla kirjaimilla, että ENENENENENEN nouse! En noussut. Torkuttelin typerästi ja pitkään. Haukottelin pitkin päivää niin että vesi valui silmistä. Jospa se tästä tasoittuu, viimeistään ennen juhannusta, heh.