Minulla oli oikea teippauksen riemuhetki, kun kasasin (kierrätysmateriaalista) postipaketit kierrätyskirjojen uusille omistajille. Matkaan lähtivät Smithin Kauneudesta, Chakrabortyn Creative Writing ja Korhosen Kahden ja yhden yön tarinoita. Kävi vielä niin iloisesti, että ee, tulilatva ja Outi L. toivoivat kaikki eri kirjoja, joten jokainen saa postissa juuri sen opuksen, joka oli mieluisin. Nyt kun vielä saisin nuo pakettiviritelmäni postiin asti! Viimeistään viikon loppuun mennessä, lupaan sen.
ps. Tiedoksi: kaupoissa lähestyvän pääsiäisen kunniaksi myytävä Lakupeikko lakritsisuklaamuna on sitten ihan täyttä humpuukia. Tämä mönhä, josta muna muodostuu, ei ole nähnytkään suklaata, lakritsista puhumattakaan.
7 kommenttia:
Ylipäänsäkin, olen vakavasti sitä mieltä, ettei lakua ja suklaata olisi ikinäkuunaan tullut yhdistää.
-Leijona ;)
Voivoi, olen pahoillani huonosta suklaamunakokemuksesta. :D
Juu, mäkin ostin sellaisen munan ja kamalan makusta "suklaata". Ihan teollisen makuista. Mutta ihan kiva lelu oli silti :-)
Jei!:-) Komppaan Leijonaa, laku lakuna ja suklaa suklaana.
Joskus suklaan ja lakun liitto on kyllä onnistunutkin, esim lakudumleissa. Fazerin salmiakkisuklaa on minun makuuni turhan ätläkkää, mutta joskus Pandan suklaakuorrutteiset Duello-lakut toimivat hyvin. Mutta tuo muna - se oli syömäkelvotonta roskaa, ei voi mitään. Ei voi kutsua elintarvikkeeksi edes...
Kyllä tämä tästä: Minä unohdin sen lelun kokonaan, kun muna oli niin onneton :D.
Posti tuli perille, kiitos!
Hyvä juttu, tulilatva :)!
Lähetä kommentti