Olin kirjoittamassa kahvilassa. En laskenut sivuja. Kirjoitin paljon, mutta onko sillä väliä, kun se tuntui hyvältä joka tapauksessa. Välillä käsiala haukkasi ilmaa. Niistä kohdista näkee jälkeenpäin, että sanat ovat tulleet nopeasti ja ajattelematta. Istuin ulkona ja luin Cameronia. Tulin sisään. Siirsin eilen ostamani ruusut kirjoituspöydälle. On rauhallinen ja lempeä olo. Tekee hyvää olla yksin ja kirjoittaa ja ottaa vastaan. Taivaasta voi arvata, että aurinko alkaa paistaa myöhemmin enemmän, nyt sillä oli ohutta yläpilveä edessään. Saan mennä myöhemmin uudestaan ulos, sitten kun paistaa. Saan syödä hyvää ruokaa, jota tein eilen. Saan olla hidas ja pehmeä ja kirjoittaa käsin. Tukkoiset poskiontelotkin vain vahvistavat hitautta ja pehmeyttä.
Olen juonut appelsiinirooibosta ja earl greytä ja vettä ja taivasta ja lupauksia hevoskastanjoiden kukkanupuista ja lämpöä ja raavaita miehiä jotka kantavat kukkapenkistä luvatta taittamaansa tulppaania mukanaan.
2 kommenttia:
Tulin vain hihkaisemaan, että sulle on jotain blogissani.
Kiitos, Anna Elina!
Lähetä kommentti