Kuu taivaalla

Amateurs look for inspiration; the rest of us just get up and go to work.

Chuck Close

Tänään maitohappo on syönyt lihaksia ja vesi on valunut otsaa pitkin. Kuu oli noussut kun tulin kotiin, se oli suuri ja melkein pyöreä. Tuli mieleen myrskyn ja tulvan alle joutunut New York. Miltä siellä näyttää kuu tänään.

Ei yhtään huvittanut liikkua tänään ja liikuin silti. Hengästyin ja hikosin ja ähelsin. Ei tunnu vielä pahalta, mutta huomenna lihakset alkavat pikku hiljaa kuroutua kasaan solmuiksi ja solmukimpuiksi.

Tänä syksynä olen saanut kaksi neulomusta valmiiksi. Olen neulonut yhtä jalkaa Kreikkalaisten nelosversion kanssa. Eilentoissapäivänä lopetin sen toisen neulomuksen. Haluaisin askarrella isoja pulleita paperitähtiä. Haluaisin kaivaa märkää maata lapiolla, vatsalihakset kireänä vyönä.

Kuu ei näy kirjoituspöydälleni. Kaupunki näkyy. Kirjoitin eilen raakatekstiä vihkoon. Ehkä kirjoitan tänäänkin. Ihan ilman vaatimuksia, ilman mitään projektia, ilman tarkoitusta, ilman lopputulosta. Ehkä kirjoitan tänään. Jos tuntuu hyvältä. Jos ei tunnu, niin en kirjoita.

Olen yhtä aikaa kevyt ja raskas. Tyhjä sanoista ja täynnä niitä. Asennoituminen on vieläkin vähän vajaata ja väkinäistä. Yritän huomenna päästä kirjakauppaan tai kirjastoon tai molempiin. Nyt on hyvä hetki ottaa sanoja sisään niin kuin tulvavettä. Tuleekohan kuu näkyviin kaupungin takaa vielä tänään?