Sitäpaitsi juuri tällä hetkellä kun lukiessa sanat pyörittivät rantakivikkoon kuin pyykkilautaan ja minussa kuoriutuu jotain. Juuri tällä hetkellä minä seison molemmilla jaloilla enkä huoju. Tiedän, että tämä on katoavaista niin kuin kaikki itsevarmuus, myös tämä hiljainen ja tyyni olotila, joka ei pidä meteliä itsestään, mutta joka kasvattaa minulle pienet siivet selkään. Muutokset ovat olleet hyviä. Paketti on hyvä, kunhan saan sen loppuun. Kypsempi, harkitumpi, terävämpi, läsnäolevampi kuin vielä kertaakaan.
Edit 11 minuuttia myöhemmin:
Ylikierroksia ja hervotonta väsymistä. Haluaisin istua keittiön lattialle jääkaapin eteen ja syödä kylmää porsaankyljystä, haukkoa sitä suoraan suuhuni ilman haarukkaa tai veistä. Olen kyllä syönyt tänä iltana, sitä samaa. Olen pohjaton kaivo. Teen sen.
2 kommenttia:
Minä takkuan. Kakkosesta on jo ties kuinka mones aloitettu versio menossa. Mutta, ehkä, ehkä tämä viimeisin toimii... toivon!
Kirjoitusriemua sulle, kyljyksen voimilla!
-Leijona
Kyljysvoimia sinullekin, Leijona! Ja sitkeyttä (ei siihen kyljykseen kuitenkaan). Tällaista tämä on, välillä jaksaa uskoa, että hyvä tulee, ja välillä on ihan alimmassa alhossa. Aaltoliikettä, sille ei voi mitään. Kirjoitusiloa sinne!
Lähetä kommentti