Saatoin ehkä saada Rhohon lopun. Annan ajatuksen hautua yön yli. Ehkä se on tuo loppu, ehkä ei. Ehkä. Jos se on, minun pitää olla huolellinen huomenna, kun kirjoitan sen novelliin. Nyt loppuluonnostelma on kapea ja niukka ja sisältää vain välttämättömän. Pitää vähän makustella. Tänään kirjoitettu uusi alku ja nyt tuo uusi loppu tuovat Rhohon aivan uuden henkilöhahmon - etäältä ja vähäisesti, mutta kuitenkin. Henkilöhahmo tuntuu perustellulta ja syventää ehkä teemaakin omalta osaltaan, mutta en ole vielä ihan varma, miten suhtaudun siihen, että hänellä olisi repliikkejä. No, kuten sanoin, niin katsotaan. Muutenkin Rho on muuttunut tänään. Uskon, että hyvään suuntaan. Luin sen tarkoituksella jo alkuviikosta ilman, että tein edes lyöntivirhekorjauksia. Luin parikin kertaa ja jätin muhimaan pariksi päiväksi. Kirjoittelin hiukan ylös ajatuksia siitä, mitä kaikkea pitäisi muuttaa tai mihin suuntaan tekstiä pitäisi viedä. Tämänaamuinen idea uudesta alusta muutti kuviota vähäsen, mutta se ei haittaa, päinvastoin.
Olen kirjoittanut tänään paljon ja vain yhtä novellia, ja olen saanut paljon aikaan ja silti tuntuu, niin kuin en olisi tehnyt kovin paljoa. Nyt tekee mieli punaviiniä. Pitäisiköhän avata pullo? Voisin ottaa lasillisen ja käyttää loput huomiseen ruokaan, sillä otin äsken poronpaistin sulamaan pakkasesta. Hmm.
Porosta puheen ollen: johtuuko se syksystä vai kirjoittamisesta, että minulla on viime aikoina ollut koko ajan nälkä? Ei auta, vaikka olisin tunti sitten syönyt, niinkuin nyt. Voisin syödä uudestaan. Harmi, ettei niitä alkuviikkoisia porsaankyljyksiä ole enää.Joko kerään vararavintoa talviunta varten tai sitten minulla on lapamato.
6 kommenttia:
Mietin tässä ihan samaa. Että avaisinko pullon ja ottaisinko lasillisen ennen iltaruokaa. Asioita on hyvä hauduttaa mielessä :)
Otetaan lasilliset, Helmi-Maaria, ja haudutellaan. Skool sinne!
Minäkin taidan kilistää seurassanne ;) Cin cin! Paisti on kypsymässä uunissa ja pari lausetta olisi kiva sorvata ennen ruokaa...
Kippis sinnekin, Vera! Minulla punkku vaihtui siideriin, mutta silläkin on ihan hyvä kilistää. Punkkua joudun ostamaan huomiseen kokkaukseen erikseen, sillä jemmapullo oli muuttunut etikaksi.
Esi-isämme varastoivat ruokaa talveksi kehoonsa kun ei ollut satavarmaa, että syötävää riittäisi koko talveksi. Samoilla geeneillä mennään. Päre palamaan seinänrakoon, vatsa täyteen ja pankolle makoilemaan ;)
Marmustoi - Miten kummassa nuo geenit saavat vallan aina näin syyspimeillä ;)? Mutta totta tuo on ja olen huomannut saman pakkasella: elimistö vaatii kunnon miesruokaa, kun mennään -30 asteessa :).
Lähetä kommentti