Tauko

Pidän vähän breikkiä. Tekee mieli jutella, joten juttelen teille. Tänään kirjoituspäivä (siis lomapäivä) ja olen kirjoittanut. Aamulla heräsin, enkä halunnut torkuttaa, mikä on maailman kahdeksas ihme. Suihkun jälkeen kynttiläaamiainen aivan niin kuin eilen uhosinkin. Kirjoitin jo aamupalalla, sillä aamusuihkussa mietin Rhota, joka on tämän päivän työsarka. Mietin ja pohdin ja kyselin itseltäni, että minkä verran sitä pitää entrata samalla kun pesin hiuksiani. Rho on saanut alkunsa suihkussa, tai siis olen saanut Rhon synnyttäneen alkulauseen päähäni kerran suihkussa. Tälläkin kertaa suihkuttelu auttoi; tuli ajatus. Aamiaisella kirjoitin ajatusta paperille. Aamiaisen jälkeen kirjoitin vähän lisää. Sitten kahvilaan kirjoittamaan. Sitten seuraavaan kahvilaan kirjoittamaan. Välissä pudotin myöhässä olleet kirjastokirjat kirjastoon. Ja kahviloissa kirjoitin uutta Rhota. Aikamuoto vaihtui ihan vahingossa (ja on nyt parempi), tekstiä tuli lisää ja vanhaa lähti pois niin, että lopputulos on sivun verran enemmän kuin entine Rho. Rakenne muuttui. Entinen alkulause on nyt jossain keskellä novellia. Loppukin muuttui. Ja nyt tarvitsen lepotauon.

Väsyttää päiväunesti. Kynttilät palavat. Sytytin ne heti, kun tulin kahvilakierrokseltani kotiin. Seuraavaksi pitäisi varmaan syödä. Ostin kotimatkalla maksalaatikkoa ja pakastepuolukoita. Tälläisinä päivinä en halua käyttää aikaa kokkaamiseen, vaikka muuten tykkäänkin laittaa ruokaa.

Olo on vähän ristiriitainen. Rho tuntuu nyt paremmalta, mutta tiedän, että sitä pitää vielä hioa. Pitää keskittyä nautiskelemaan niistä kohdista, joiden ohi teksti juoksee nyt. Pitää tarkistaa, että aikamuoto pätee läpi tekstin, sillä osa on copypastettu vanhasta Rhosta. Pitää miettiä loppua vielä, en ole siitä ihan varma ja luulen, että se vaatii lisää lihaa luittensa ympärille. Hommaa on paljon ja aikaa vähän, sillä sunnuntaina pitää olla valmista. Kovin paljon en ehdi antaa Rhon levätä ja tekeytyä ja korjata sitten uudestaan. Onko aikaa liian vähän? En tiedä. Katsotaan. Kuitenkin nyt on sellainen tunne, että uusi Rho kuulostaa paremmalta kuin entinen. Se istuu nyt kielellisesti paremmin kokoelman uuteen versioon.

Mietin tässä koko ajan, että onko päiväunien ottaminen kirjoitusajan haaskaamista vai juuri se, mitä tarvitsen. Katsotaan sitten maksalaatikon jälkeen, mikä on mielipide.