Tänään ajattelin kirjoittamista. Se oli leveää horisonttia ja paljoa valoa, kuulasta ja kylmänväristä ja kevyttä. Se oli helppoa nousemista siitä kohtaa, missä ei ole portaita. Hopeaa ja veden väriä ja ylöspäin aukeavaa tilaa kädenkantaman päässä.
Nyt ajattelen kirjoittamista. Se on suorakulmainen valkoinen alue, ympärillä väsyneitä värejä ja yön mustaa vaikka ei ole vielä yö. Se on jäykkää venymistä ja kankean käden nostamista. Jotain, minkä alla maataan niin kuin lettu pannulla. En tiedä. Ajatusten keveys meni mahaan kun söin keitettyä perunaa ja kylmäsavulohisössöä. Tiskit. Imurointi jää viikonloppuun. Blogin nimi voisi olla "Rooibos välttelee siivoamista". Tänään oli ensimmäinen kylmä aamu. Lupasivat huomiselle samaa. Minä pidän kylmästä ja lumesta. Minä pidän siitä, kun on kevyttä ja kirkasta ja avonaista, mutta en siitä, etten voi käyttää niitä hetkiä hyväkseni millään tavalla.
Minun pienet Kreikkalaiseni.
3 kommenttia:
Pohdin kakkoskässärini rakennetta. Toimisiko se myös novellikokoelmana? Miten päädyt novelleihin Kreikkalaistesi kohdalla? Lunta sataa koko ajan lisää, mutta vielä se ei haittaaIstun takkatulen edessä ja mietin miten etenisin uuden kirjoitusprojektini kanssa, mihin suuntaan sitä kehittelisin. Ykkönen on edelleen kustantajan pöydällä ja odottaa päätöstä. Onneksi sain aloitettua uuden kirjoitusprojektin enkä vain märehdi ekan kohtaloa.
Sinulle on muuten haaste ja palkinto blogissani;)
:D "Rooibos välttelee siivoamista"
Sain tänään tiskattua ekan kerran viikkoon sillä aikaa, kun tee hautui. :) Jotakin edistystä.
Hyviä ja hedelmällisiä pohdintoja sinne, Marke, ja kiitos haasteesta :). Vastaan tuohon Kreikkalaisten novellimuotoonkin ihan postauksessa, tulisi muuten vähän pidempi kommentti :).
Lila: Minulla siivoaminen ei edistynyt tänään, mutta ehkä huomenna tai viimeistään sunnuntaina ;).
Lähetä kommentti