Toistan itseäni nykyään niin paljon, että mietin välillä, pitäisikö jättää bloggaamatta tänäkin päivänä. Mutta kun ei ole mitään uutta. Tätä vain: töissä, kahvilassa kirjoittamassa ja nyt illalla sitten jotain pientä arkijuttua. Ja kirjoittaminen, tasan tunti, sivuja tasan sen verran kuin tunnissa käsin ehtii kirjoitusvihkoon (12) ja taas pätkiä uuteen projektiin. Noita pätkiä pitäisi alkaa kiireesti kirjoittaa puhtaaksikin, eikä vaan suoltaa kirjoitusvihkoon, mutta kun on se ylellisyys, että raakatekstiä tulee, ja kun on niin vähän aikaa kirjoittamiselle, niin näin se kulkee. Jonain toisena päivänä kirjoitan puhtaaksi taas. Tai eihän se mitään puhtaaksikirjoittamista ole, vaan kirjoittamista, editoimista ja muokkaamista ja lihottamista ja sen ihmettelyä, että jaa, tälläisenkin pätkän olen kirjoittanut raakatekstinä, eikä siitä ole mitään muistijälkeä.
Kotona on kuuma. Seinät puhisevat lämmintä. Pitää ilmeisesti aloittaa kesäkausi ja ottaa peitto pois pussilakanasta, totutella taas nukkumaan pelkän pussilakanan alla. Nukuin huonosti viime yönä, heräilin ja näin outoja unia ja olin ihan katkonainen ja aamulla väsytti taas niin, että silmiä kirveli. Nytkin voisin vain nukkua, mutta en nuku vielä. Hiukan hidas tosin olen, mutta ei sillekään anneta nyt aikaa.
Kyselin silloin jollain menneellä viikolla niistä viimeisistä kustantamoista, että mitä Kreikkalaisille kuuluu, ja missä vaiheessa lukeminen on. Yhdeltä en ole saanut minkään valtakunnan vastausta, toisesta ilmoitettiin kauhean iloisesti ja herttaisesti, että tuolla se on vielä lukemattomien pinossa ja kolmannesta ilmoitettiin, että tutkivat asiaa ja palaavat. Ei se mitään, vaikka eivät palaisi, kukaan, Kreikkalaiset nukkuu ruususen unta ja minä keskityn uuteen projektiin ja siihen, että pitäisi pestä ja silittää ja laittaa ruokaa ja päästä lenkille vihdoin yskän jäljiltä ja odottaa muita elämän asioita malttamattomana ja malttaa niiden odottamisen kanssa ja olla sosiaalinen ja kevätkunnostaa pyörä ja nojata aurinkoon ja palauttaa kirjastokirjat ja raivata ja huohottaa ja nukkua ja nähdä unia ja olla optimistinen ja luottaa.
2 kommenttia:
Olet rohkea, kun uskallat kysellä ... toivottavasti saat pian vastauksia. Kesälomia ennen se on ihan mahdollistakin, ehkä tahtovat tyhjentää pöytiä.
Tiksu, nää, ei se ole rohkeutta, se on kyllästymistä :D!
Lähetä kommentti