Taantuma

Sitäpaitsi kiukuttaa hirveästi. Mikään ei ole hyvin. Itkupotkuraivaroisin jos jaksaisin ja jos ei alkaisi yskittää. Ärsyttää, kiukuttaa, masentaa, jurppii ja olen pettynyt. En kärsivällinen edes yhden tunnin vertaa, puhumattakaan kaikesta siitä ajasta, joka väistämättä kuluu, ennen kuin saan kaiken, mitä haluan. Ennen kuin saan mitään, mitä haluan. Tekee mieli niskoitella. Tekee mieli kertoa kaikille, miten epäreilua kaikki on. Tekee mieli vaatia, että maailmankaikkeuden pitää nyt korjata kaikki, mitä haluan korjatuksi. Tekee mieli murjottaa. Tekee mieli listata asioita, jotka ovat hyvin ja jotka eivät ole hyvin, ja keksiä eivät ole hyvin -listaan paljon enemmän asioita ja huudahtaa että mitä minä sanoin. Sen jälkeen kuitenkin katsoisin hyvin olevien asioiden listaa ja häpeäisin kiukutteluani, koska hyvin olevien listassa on painavia asioita, jotka yliajavat ja joiden pitäisi yliajaa melkein kaikki sen huonosti olevien listan asiat. Kyllä ne ajavatkin. Melkein kaikkien yli. Ja sitten ne asiat, jotka ovat huonosti, ja joihin eivät hyvin olevat asiat vaikuta, niin niille minä en voi juuri nyt mitään, koska makaan kipeänä sänkyvaltamerilaivassa ja murjotan. Enkä voisi mitään vaikka en murjottaisikaan. Joten kannattaako murjottaa, kysyn itseltäni ja saan vastauksen, että kannattaa! paha olo! ei huvita! älä yritä! sattuu keuhkoihin! äää! miksi aina minä! miksen koskaan minä! senkin! kiukuttaa! yskittää! äää!

Ehkä tällaisina hetkinä olisi parempi olla hiljaa.