Tänään minä olen rohisevaa henkitorvea ja henkitoretta aina yskimisen jälkeen. Hohhoijaa. Ei kuulemma oli vielä keuhkoissa (hyvä!). Tule sitten takaisin ensi viikolla, kyllä se sitten on jo laskeutunut keuhkoihin asti (ai kun kiva...). Sain tämän piristävän tulevaisuudenkuvan lisäksi pari reseptiä ja käskyn lepäillä. Käskystä. Tosin heräsin aamulla puoli kahdeksan, enkä saanut enää unta. Arvatkaa kävisikö näin koskaan terveenä ja työaamuna? Juuei.
Kun makasin vaihteeksi sohvalla sängyn sijasta, luin Helmi Kekkosen novellikokoelman Kotiin, jonka voitin taannoin Helmin blogin arvonnasta. Olen jonkunkin kerran ajatellut, että pitäisi lukea Kekkosta, mutta en ole saanut aikaiseksi. Nyt sain ja hyvä niin. Kotiin oli hyvä ja hieno. Muistan, että sitä kehuttiin paljon blogeissa sen ilmestyttyä, mutta sanon nyt vielä tässäkin, että Kotiin oli kaunis ja kuulas ja Helmi Kekkonen onnistuu sanomaan pienessä tilassa hirveän paljon. Lisäksi lauseissa oli sellainen rauha, että harvoin on. Suosittelen.
Sen sijaan en suosittele tätä tautia. Olen yskinyt niin paljon, että pää on kipeä. Ymmärtäähän sen, että on, kun joka yskäisyllä aivot törmäävät pääkalloon. Siltä se ainakin tuntuu. Siltä se lopputuloskin tuntuu. Ja nyt tuntuu siltä, että menen taas sohvalle.
3 kommenttia:
Haa! Tuttua! Tämä on jokin kirjoittajia riivaava tauti, meilläkin ollaan Nuotiolla sairastettu tällä vkolla. Itse poistan kohta omatoimisesti keuhkoputkeni...
Voi ei, paranemisia! Olisikin sellainen ihmelääke, joka parantaisi...
Kiva, että olet sentään saanut luettua. :) Tsemppiä!
Kiitos, Ahmu ja Lila! Ehkä tämä tästä pikku hiljaa. Toivottavasti Ahmu sinulla on vielä keuhkoputket tallella :).
Lähetä kommentti