Olipa lämmin päivä. Paljon valkovuokkoja. Ne ovat minulle jotenkin eksoottisia, koska niitä ei ollut kotipuolessa rikkaruohoksi asti niin kuin täällä tuntuu olevan. Ne kasvavat mattoina ja tutisevat tuulessa. Kesä tuoksui ja maa ja kevät.
Luin Inka Nousiaisen Kirkkaat päivä ja ilta. Sitä on luettu paljon blogeissa ja siitä on pidetty. Niin minäkin. Kirkas ja kuulas ja kaunis ja sininen, niin kuin kirjan kaunis kansikin. Menneisyyttä ja nykyaikaa ja rakkaustarinoita. Ja hiukan hiljaista, ymmärtävää huumoria. Eniten pidän tästä lauseesta, jotensakin nerokas ja täynnä: "Ja luotiin maailma, rakennettiin pyramidit, keksittiin höyrykone sinä ohikiitävänä hetkenä kun he katsoivat toisiaan." (s.12) Mitä tuohon voisi enää lisätä, tai olisi tarvetta lisätä? Ei mitään, ei yhtään mitään. Hieno.
Valkovuokkojen lisäksi näin hiirenkorvaisia, jo melkein vihreitä koivuja. Aurinko lämmitti ja istuttiin terassilla, syötiin raparperipiirakkaa ja jäätelöä ja minä teetä. Ilma oli niin lämmintä, että hämmensi. Teki mieli mönkiä ruohonkorsien sekaan olla yksi niistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti