May the Force be with you

maanantai 7. syyskuuta 2009

Tunteita ja sisäsiisteyttä

Huh, mikä päivä. Tulin kotiin kaksitoista tuntia sen jälkeen kun kotoa aamulla lähdin. Väliin mahtui yhtä sun toista. Paljon tunteita myös, laidasta laitaan. Nyt väsyttää. Päätin blogata lyhyesti samalla kun tiskaan ja sitten menen nukkumaan.

Niin. Tunteita siis. Viimeisimmät tunteet aiheutuivat Kontaktin tapaamisesta. Hän oli lukenut kreikkalaiset. Ei tullut teilausta ja en pettynyt, vaikka pelkäsinkin sitä paljon, mutta tapaaminen ei toisaalta mennyt niin yläkanttiin kuin olin iltaisin sängyssä unelmoinut.

Puhuimme lyhyesti jokaisesta tekstistä ja kun Kontakti lopuksi kysyi, oliko minulla vielä jotain kysyttävää, minä kysyin tietenkin sen pateettisimman kysymyksen, että luuleeko hän, että kreikkalaisista voisi tulla jotain, oikeasti. Kontakti sanoi luulevansa, sanoi, että toivoo myös niin. Noin puolet kreikkalaisista oli hänen mielestään melko valmiita, lopuissa enemmän tai vähemmän hiomista. Jostain kreikkalaisesta Kontakti sanoi ihan suoraan, että kerronta on hyvää ja toinen lukija tykkäisi novellista tosi paljon, mutta että häneen se ei syystä tai toisesta uppoa. Jokin jää puuttumaan. Mutta että oli siellä niitäkin, joista hän piti kuulemma tosi paljon.

Sitä mukaa kun kävimme novelleja läpi, Kontakti latoi niitä kahteen pinoon. Hymyilytti, kun huomasin, että kreikkalaiset jakautuivat pinoihin melko tarkasti sen jakauman mukaan, mitä osasin odottaakin. Koko ajan kreikkalaisissa on mielestäni ollut kahdenlaisia tekstejä. On niitä, joissa tunne on vahva ja se on vienyt mukanaan myös kirjoittaessa ja melko pitkälti sinne minne haluaa. Toiset taas ovat suoraviivaisempia, niissä juoni kulkee selkeänä suuntaan X ja ne ovat olleet koko ajan tekstejä, joilla on kartta kädessään. Oli jännä huomata, että myös muut näkevät sen eron. En itse sano, että kumpikaan joukkue olisi parempi toista. Tunnepuolen teksteissä on niitä, jotka ovat vieneet autuaasti mukanaan niin kuin ihana tulvavirta, mutta myös järkipuolen teksteissä on sellaisia, joihin olen oikein tyytyväinen. Ne ovat vain erilaisia. Kaksi puolta, järki ja tunteet, kenties. Kontakti piti enemmän tunneteksteistä ja ymmärrän kyllä miksi.

Olen väsynyt rankasta päivästä, mutta Kontaktin tapaamisen aiheuttama innostus ja samanaikainen tyyneys kuplivat väsymyksen rinnalla. Haluaisin, että olisi aikaa kirjoittaa. Että voisin nukkua hyvät yöunet ja sitten alkaa muokata kreikkalaisia taas. Alfasta otan yhden kohtauksen kokonaan pois, typistän sitä muutenkin. Kontaktin neuvo oli tiivistää sitä, mutta niin, etteivät henkilöhahmot kärsi siitä, koska ne olivat kuulemma hyvin rakennettuja ja sympaattisia. Ksiille täytyy tehdä jotain, en yhtään tiedä mitä; se on hangannut vastaan jo pitkään. Kappa ja Pii ovat ok, Theta ja Myy ok muuten, mutta niiden loppuja pitää vielä viilata. Sigma, Gamma, Omega ja Tau kärsivät liiasta sisäsiisteydestä. Eeta ehkä samoin. Epsilonista Kontakti ei pitänyt, sanoi, että se on ainoa, jonka pointti jää hänelle täysin hämäräksi. Muutaman korjattavan kohdan osaan sanoa Epsilonista heti, mutta muuten kyllä koen, että se on ihan ok noin. Iotan loppuun Kontakti kiinnitti huomiota, yksi dialoginpätkä siellä ei kuulemma puolusta paikkaansa ja niin se taitaa olla kun itsekin mietin. Muuten Iota oli Kontaktin mielestä melko valmis.

Ajellessani ratikalla kotiin tapaamisestamme, mietin myös sitä, että nyt alkaa olla se vaihe, kun joistain omista ratkaisuista täytyy pitää kiinni. Ehkä jopa vahvistaa niitä. Tau on esimerkiksi sellainen, mistä minun pitää miettiä, että mitä haluan oikeasti sanoa sillä. Olen saanut siitä nyt kahta, aika vastakkaista palautetta. Oma tuntemukseni on se, että se on kieltämättä hiukan lattea ja että jotain sille pitää tehdä. En tiedä mitä - jotain aivan radikaalia (kuten toinen lukija ehdotti), vai muuttaisinko vain yhden keskeisen henkilöhahmon toisenlaiseksi (kuten Kontakti ehdotti).

Kontakti käytti tällä kertaa useampaan otteeseen sanoja ilmeinen ja siisti. Pitäisi olla vähemmän ilmeistä ja vähemmän sisäsiistiä. Eli toisin sanoen pitäisi päästää irti, unohtaa kirjoittavansa novellia. Liika sisäsiisteys on selkeästi ongelmani tällä hetkellä.

Mutta nyt tiskaamaan - sen verran sisäsiisti on pakko olla!

Ei kommentteja: