Kolmas päivä kotona. Tänään tokenen, huomenna menen töihin.
Sairastelun hyviä puolia on se, että voi lukea yömyöhään ilman, että seuraavana aamuna manaa itsensä alimpaan tiedät-kyllä-mihin. Edellisyönä luin loppuun Mossen Kryptan (no joo) ja viime yönä viimeistelin Marjo Heiskasen Idiootin valinnan. En oikein tiedä, mitä mieltä olen Idiootin valinnasta. Yritin miettiä sitä tänä aamuna, kun makasin sängyssä ja kulutin aikaa. Romaanin rakenne (äidin osuudet "tavallista" kertovaa tekstiä ja 14-v pojan osuudet "blogitekstiä") hiukan hämää. Pidin kerrontaratkaisuista, ei sillä, mutta hiukan jäi hämmentämään. Lähinnä kai ne blogitekstiosuudet näin jälkeenpäin, vaikka niistä pidin enemmän kuin äidin äänestä. Kuitenkin kirjan "blogattu" osuus jotenkin etäännytti tapahtumista ja jouduin hetken miettimään, että niin, mitä kirjassa oikeastaan tapahtuikaan. Loppu oli kovasti avoin, uskottava kyllä, mutta jätti langanpäitä auki. Olisinkohan kaivannut edes hiukan lankojen yhteensolmimista? En tiedä. Taitavaa kirjoittamista, yhtä kaikki, mutta hiukan pitää vielä sulatella.
Nyt kun luettava on loppu, voikin ruveta miettimään, että mitä seuraavaksi lukee. Onhan noita keskeneräisiäkin tosin ihan tarpeeksi - jospa tarttuisin johonkin niistä. Katsotaan. Keskeneräiset houkuttavat kyllä, sillä kirjan saamisessa loppuun on tietty tyydytyksensä. Olisi ihan mukavaa, jos tämän sairastelun tiliin voisi merkitä vielä yhden loppuunluetun kirjan. Sitä ennen voisin kuitenkin katsoa, josko vääntelisin hiukan pattereita. Syksy on tullut ja varpaat palelevat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti