Härästä kättä, silmästä sarkaa

Tänä aamuna olen kirjoittanut puoli tuntia ja samalla miettinyt. Ja sen jälkeen miettinyt. Miettinyt lisää. Asettanut itseäni hiukan seinää vasten. Niin kuvittelen. Tai jos en seinää vasten, niin ainakin puhunut itselleni vakavasti. Olen vilkuillut Eräällä käyneitä Kreikkalaisten printtejä, katsonut niiden etusivuille raapustettuja kommentteja ja miettinyt. "Hyvää vyörytystä, mutta liikaa." "Liian pitkä." "Kuva X ei toimi kuvan Y kanssa." "Ok. Loppu?" "Hyvä! Loppupuolelle terävyyttä."

Aurinko ei paista tänään, pilvikatto on epätasainen, pilvien välissä valoisampia kohtia, ehkä jopa pieni toive.

Mitä minä olen valmis muuttamaan Kreikkalaisista? Olen saanut niistä nyt paljon kommentteja asiansa osaavilta ihmisiltä, joihin luotan, vaikkakaan en sokeasti. Tekstit ovat muotoutuneet, paljonkin. Sekä kommenttien johdosta, että omien mielipiteiden mukaan.

Erään kommentit olivat mielenkiintoisia. Yleiset, kokoelmaa koskevat kommentit olivat samoja kuin Kontaktilla, mutta yksittäisiä novelleja koskevat useasti tosi ristiriitaisia siihen verrattuna, millaista palautetta olen saanut aiemmin. Olen yrittänyt miettiä, mikä pitää paikkaansa, mikä korjausehdotus taas menee väärään suuntaan siitä, mitä minä haluan.

Khii - hyvää vyörytystä, mutta liikaa. En tunnista - en tunnusta. Se on siinä juuri se juttu. Aiemmat lukijat ovat olleet erinomaisen tyytyväisiä. Lisäsin kaksi rauhallista lausetta, koska halusin saada tekstin siihen kohtaan lisää aaltoilevuutta.

Gamma - Liian pitkä, liikaa replikointia. Yksi koira liikaa. Replikoinnista olen ihan samaa mieltä. Lisäksi se sanoi liikaa, oli liian rautalankaa, oppikirjamaista. Deletoin sitä juuri äsken sivun verran, kursin kasaan. Koirasta olin ensin samaa mieltä, näin, mitä Eräs tarkoitti, mutta en sittenkään. Koirat ovat liikkeellesysääviä voimia, ne ovat kertomus. En taida ottaa koiraa pois.

Rho - Keskustelimme Erään kanssa Rhosta ja kävi ilmi, että olin ollut liian varovainen yhdessä kohdassa, tarkoitus jäi hämäräksi. Olen parannellut, antanut lukijalle enemmän.

Kappa - Kuva X ei toimi kuva Y:n kanssa. Minusta toimii. Ehdottomasti. Samaa on sanonut Kontakti ja kaikki muut, jotka ovat tekstin lukeneet. En muuta Erään haluamalla tavalla.

Myy - Liikaa X:n kuvausta monessa kohtaa. Hyvin mahdollista. Yritin karsia eilen aamulla hiukan, ja totesin, että joissain kohdin meni yli. Suoritin muutakin pikkuviilausta. Korjasin viimeistä lausetta, koska se ei kertonut sitä, mitä sen piti. Muutin nimen.

Pii - Hyvä! Loppupuolelle terävyyttä! Kävimme viimeistä sivua Erään kanssa melkein lause lauseelta läpi ja näin, mitä hän tarkoitti. Loppu oli hiukan hajanainen. Yhtenäistin sitä, kirjoitin pari lausetta lisää, deletoin jonkun. Piihin olen itsekin tyytyväinen, olen ollut koko ajan.

Rho - Ok. Loppu? Lupasin Eräälle miettiä hänen kommenttiaan siitä, että teksti loppuu hiukan kesken. Lisäsin loppuun kaksi lausetta, hymyn. En kirjoittanut loppua pidemmälle, koska se ei mielestäni ole relevanttia. Rho on kuva, joka kertoo paljon, mutta rajallisessa tilassa, enkä voi venyttää sitä.

Tekipä hyvää käydä tekstien muutokset läpi. Olenhan minä tehnyt niille jotain, vaikka tuntuikin, etten mitään. Alfa on vielä korjaamatta, sitä pitää viilata hiukan. Kontakti antoi viime tapaamisella kommenttia myös Betasta, ja sitä pitää korjata vähän enemmän, se huojuu. En ehkä selitä Betaan kaikkea sitä, mitä Kontakti haluaa minun tekstissä selittävän, mutta siinä hän on aivan oikeassa, että päähenkilö tarvitsee suuremman siirtymän, jotain pitää tapahtua, selkeämmin, mennä eteenpäin. Ja ehkä joitan henkilöhistorian juttuja pitää perustellakin, hiukan. Luulen kuitenkin, että odotan vielä Erään kommentit Betasta, ennen kuin alan töihin. Tällä hetkellä se tuntuu kaikkein keskeneräisimmältä. Itse asiassa Betaan pystyisin ehkä tuomaan sitä toivottua toivoa, ja ehkä jopa asetelmanvaihtoa muihin teksteihin verrattuna.

On ollut terveellistä ja mielenkiintoista saada kommentteja koko kokoelmasta. Yksittäiset tekstit saattavat toimia erillään, mutta kokoelmana ne tekevät ihan eri juttuja. Romaanikässäreitä olen viilannut, mutta Kreikkalaisten viilaaminen on erilaista, eri tavalla kivaa, vaikka kaipaankin uuden materiaalin kirjoittamista. Mikä ettei sitä uutta synny tässä lomassakin, raakatekstistä (jos on hyvä säkä), mutta kun keskittyy vanhojen viilaukseen, siinä ei paljon uusi teksti pulppua.

Vieläkin mietin sitä toiveikkuutta, synkkyyden karsimista. Mistä ja miten? Yllä mainituista Gamma ja Myy loppuvat mielestäni toiveikkaasti, Gamma hyvinkin toiveikkaasti. Myös Khii on valoisa, siinä ei ole ahdistusta ja intonaatio nousee lopussa. Valoa voi tietysti lisätä, mutta on vaikeaa tasapainoilla sen kanssa, ettei valosta tule omasta mielestä falskia. Onneksi on aina Tau - siinä on varaa ja haluakin toiveikkaampaan loppuun ;).

Asetelmien muuttaminen on vielä hankalampi juttu kuin tuon toivon antaminen. Hitsi. En yhtään tiedä, miten sen teen, miten pystyn tekemään. Ärsyttävää ja ahdistavaa, kun tuntuu, ettei yllä.