Luin tänään loppuun Olssonin Laulaisin sinulle lempeitä lauluja. Tai loppuun ja loppuun - sain sen eilen vähän alkuun ja tänään luin oikeastaan koko kirjan. Sairastaminen tuntuu nykyään merkitsevän sitä, että luettujen pino vajenee. Edellyttäen ettei ole sellainen olo, että on ihan kuoleman kielissä.
Ulkona tuuli tänään silmät suut täyteen. Kun kävin lääkärissä, tuuli ryntäsi henkeen niin etten voinut edes yskiä. Omituinen tunne, se kun tuuli puhaltaa keuhkoihin asti. Tuntuu ettei saa henkeä, vaikka sitähän juuri on tarjolla, ilmaa, ihan yllin kyllin. Ehkä sitten liikaakin, sitä kai se johtuu. Siitä, että ilma purskahtaa henkeen kontrolloimatta.
Olin jotenkin laskenut sen varaan, että voin lukea Laulaisin sinulle lempeitä lauluja loppuun yömyöhällä, mutta en nyt sitten voikaan. Ehkä luen jotain muuta illalla sängyssä. Olo on väsähtänyt ja menisin melkein mielelläni jo nukkumaan. Kello ei ole edes kahdeksaa. Ehkä sitä vielä hetken pärjää hereillä. Ja huomenna taas vähän pitempään kuin tänään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti