Miten voikin olla näin ankean oloinen päivä? Kai se tästä paremmaksi muuttuu? Jooko?
Sataa vettä. Mietin hiljaa itsekseni, että sekö se on, joka vetää mielen näin tahmeaksi. Vai onko syy sittenkin lihaksissa, jotka ovat kipeät tai hartiassa, jota särkee? Vai kaiken yhteisvaikutus? Siihen lisättynä tietoisuus sunnuntaipäivästä ja ensi viikosta, joka tulee olemaan raskas ja rasittava. Ei ole tiedossa yhtään omaa aikaa ja jotenkin on silti kahlattava läpi. Vesisade napsuu ikkunapelteihin, ikkunat itkevät, harmaa käsi painaa kaupunkia ja minua matalaksi.
Tuntuu siltä, että pitäisi lukea ja pitäisi kirjoittaa. Kumpikin tuntuu hitaalta. Sen verran on kuitenkin kyettävä tänään, että kirjoitan muistiin eilen bussissa kuulemani keskustelun - liian hyvä pätkä hukattavaksi muistamattomuuden syövereihin. Enää pitää päättää, mihin tekstiin sen liitän: johonkin vanhaan vai johonkin tulevaan.
Harmaata ulkona ja sisällä. Eikö tämä sateen paino paina ketään muuta? Eikö teitä ahdista tämä talven keskelle tullut syys? Eikö minun pitäisikin tehdä jotain piristyäkseni?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti