Olen tänään kirjoittanut velvollisuuskirjoitusta, käynyt rämpimässä totaalista umpihankea islanninhevosen selässä (että ne jaksavat ja kykenevät, kaikki neljä jalkaa ja minutkin vielä!), kirjoittanut velvollisuuskirjoitusta, lukenut yhden kirjoittajakaverin novellin ja kirjoittanut siitä pitkän palautemeilin (toivottavasti siitä on edes jotain hyötyä hänelle) ja lukenut toisen tutun kirjoittajan novellin yhdestä nettilehdestä. Huokaus. Nyt olen raato ja omat Kreikkalaiset tuntuvat ihan jumalattoman tylsiltä, ankeilta, realistisen proosan harmaimmilta esimerkeiltä. Osaisinpa minäkin kirjoittaa mielikuvitusta kutittelevaa kirjallisuutta!
Huomenna on vapaapäivä, huomisen kirjoitan. Kyllä, hion niitä ankeita, tylsiä, ennalta-arvattavia arkisenharmaita Kreikkalaisiani. Ja epäilemättä kirjoitan myös raakatekstiä, samanmoista.
Ei pidä ajatella tällaisia. Pitäisi vain keskittyä asiaan. Seuraava asia mihin keskityn, voisi olla nukkuminen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti