Selätin sadepäivän masennuksen surffaamalla netissä. Eikä mitä tahansa puuduttavaa surffailua, vaan Uuden-Seelannin matkasuunnitelmia. Reissun ensimmäinen puolisko alkaa hahmottua ja olen hiukan täpinöissäni - lähtö tuntuu paljon todellisemmalta ja lähemmältä kun yrittää pähkäillä, että viettääkö helmikuun 17. päivän Queenstownissa vai lähteekö jo etenemään. Tuskin maltan odottaa.
Ankeuden selätyksessä auttoi myös ulkoruokinta (ja viinilasillinen, myönnetään, keskellä sunnuntaipäivää) ja sen jälkeen pieni kiertely alennusmyynneissä (en ostanut mitään). Nyt ei haittaa yhtään istua kotona vaikka vettä sataakin. Ei sillä, vaihtaisin mieluusti tuon vesisateen lumisateeseen ja miinus kahteen- tai kolmeenkymppiin, mutta ei pidä olla kranttu.
Eilinen bussissa salakuunneltu keskustelu (eipä ollut paljon vaihtoehtoja, oli sen verran äänekästä) pyörii päässä ja yritän miettiä aina välillä, onko Omega sille paras paikka. Toinen potentiaali olisi kaiketi Iota, mutta ei, ei se tunnu istuvan siihen. Taidan laittaa sen Omegaan.
Ensi viikolla on niin paljon pakollista ohjelmaa, että en tiedä miten selviän kaikesta hengissä. Pinnaamalla, todennäköisesti. Pinnaamalla ja ottamalla aikaa itselle. Jos pinnaan, niin pystyn myös puristamaan hiukan kirjoittamista johonkin väliin, sen tiedän. Kirjoittamista ja liikuntaa - maailman parhaat syyt luistaa velvollisuuksista. Nyt en kuitenkaan luista - keitän itselleni teetä (tekee mieli mustaa teetä, pitkästä aikaa), kirjoitan hiukan ja hymyilen hiukan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti