Hesari esitteli tänään kulttuurisivuillaan keväällä julkaistavat kirjat. Luin listan läpi ja mietin, että aina sama juttu: kirjojen nimet ja ne parin sanan luonnehdinnat niiden alla eivät kuulosta kauhean mielenkiintoisilta, mutta sitten kun pääsee hypistelemään kirjoja kirjakauppaan, niin johan alkaa kiinnostaa. Listalta ei löytynyt tuttuja nimiä - siis elävän elämän tuttuja nimiä, kuten entisiä opiskelukavereita tai muita vastaavia. Joskus ennen vanhaan nuo tutut, jotka olivat saavuttaneet sen, mistä minä vasta unelmoin, olivat pienoinen shokki. Kai siinä oli mukana kateutta ja jollain tavalla epätoivoa: "kaikki muut onnistuvat ja minä en". Nykyään siihen on jo aika pitkälti karaistunut, reaktio on ennemmin se, että "aijaa, tuokin on saanut romaanin julki, mielenkiintoista, pitääpä lukea".
Ilman työntekoa minun nimeni ei ilmaannu Hesarin listaan, joten on aika jättää bloggaaminen tältä erää ja avata word. Eilen illalla kirjoitin sängyssä nelisen sivua raakatekstiä ja aloin siinä sivussa pikku hiljaa työstää ajatuksia liittyen yhteen keskeneräiseen tekstiin. Sillä ei ole omaa kreikkalaiskirjainta koodinimenä, koska se ei ollut mukana nipussa, kun Kreikkalaiset lähtivät maailmalle, mutta sen koodinimenä on Lentokenttä. Joten seuraavaksi Lentokentän ja Khiin kimppuun, jotta pääsen taas lähemmäksi tavoitteitani.
2 kommenttia:
Olitpa valinnut osuvan/erikoisen otsikon. Minäkin kävin listaa läpi kirja kirjalta...
Tuo listan läpikäynti on jotenkin rituaali - aina se pitää käydä läpi :).
Lähetä kommentti