May the Force be with you

tiistai 4. tammikuuta 2011

Katsaus päivän sanomalehtiin ja omaan itseen

Hesarissa oli tänään juttu kirjailija-apurahoista. Netin versio on tietenkin paljon suppeampi kuin paperilehden versio, mutta mielenkiintoisia asioita oli poimittu esiin ja niistä tullaan varmasti kuulemaan monessa blogissa paljon hienommin ja syvällisemmin kuin täällä. Sanon kuitenkin sen, että kyllähän se tuntuu hassulta, että jopa megamyynnin tavoittavat kirjailijat hakevat apurahoja. Vai päteekö tähän se vanha viisaus, että ei se joka pyytää vaan se joka maksaa? Eli miksi apurahoja annetaan niin auliisti esimerkiksi Hesarin toisena mainitseman kirjailijan kaltaisille staroille? Apurahanhan nimi on siis apuraha. Jotenkin tuntuu, että apurahoilla pitäisi auttaa, eikä pönkittää.

Siinä kohtaa olen ihan samaa mieltä Kantokorven kanssa, että nuorempia (virkaiältään, ei fyysiseltä iältään) kirjailijoita pitäisi apurahoittaa nykyistä enemmän. En tietenkään ole sitä mieltä, etteikö kokenut konkari voisi uudistaa kirjallisuutta, mutta ihan varmasti ja ehkä suuremmalla todennäköisyydellä (?) sitä tekee myös nuori polvi.

Apurahat ovat kiinnostava aihe jo siksikin, että toivon hartaasti saavani apurahan tai jopa apurahoja sitten kun olen saanut kirjan tai kirjoja tuutista ulos ja uusia on tulossa. Tällä hetkellä olen omarahoitteisen apurahan varassa: se mitä säästäen tulee, kirjoittaen menee. Onhan tässäkin systeemissä puolensa: tietää varmuudella saavansa apurahan. Se vaan, että niiden väli on kyllä turhan pitkä, jos ajattelee tilannetta, jossa oikeasti pitäisi kirjoittaa ja saada pian valmista aikaiseksi.

No, se apurahoista. Siirryn arkisempiin aiheisiin. Kuten vaikka siihen, että olen jo jonkin aikaa tunnistanut itsessäni uuden tavan vältellä kirjoittamista. Tämä uusi välttelykeino on kirjoittaminen. Jep, luitte oikein. Välttelen kirjoittamista kirjoittamalla. Pointti onkin siinä, että mitä. Suollan sujuvasti raakatekstiä sivukaupalla ja se onkin hyvä asia, mutta turhan usein raakatekstin kirjoittamisen jälkeen tuudittaudun valheelliseen tehokkuudentuntuun - olenpas ollut ahkera ja hyvä ja mahtava ja kirjoittanut niiiin paljon tänään! - vaikkei kirjoittaminen edistä käsikirjoitusta lainkaan. Tai siis edistää, kaikki kirjoittaminen edistää kirjoittamista, mutta siis konkreettisesti sanottuna: en saa ikinä Kreikkalaisia kirjoitettua uusiksi, jos en avaa niiden tiedostoja ja korjaa niitä. Pelkkä raakateksti ei siihen riitä. Joten ei kun hommiin. Raakatekstiosuus on hoidettu tältä päivältä, nyt alkaa aherrus.

Ei kommentteja: