May the Force be with you

tiistai 17. huhtikuuta 2012

Siipi

Tänään on ollut penseä päivä. Yhtäkkiä ei olekaan. Aamulla satoi vettäräntäämitävaan. Enää ei sada, aurinko paistaa. Mahdollisuuksia on joka suuntaan.  Töiden jälkeen kävin jumpassa, kävin kaupassa, laitoin ruokaa, söin ruuanlaittoruokaa, tiskailin siinä välissä vähän, kirjoitin siinä välissä vähän, ja nyt kulhollinen porkkanalaatikolta näyttävää linssi-inkiväärikeittoa (keitoistani tulee usein vähän paksuja, krhm) koneen vieressä ja minulla kevyt olo, niin kuin olisin pukenut kevätjuhlanäytelmän keijunsiivet selkään ja luulisin hetken, että ne ovat ihan oikeat, eivätkä rautalankaa ja tylliä. Miten muutama sivu ajattelua, raakatekstiä, voi vaihtaa räntäsateen auringoksi. En uskalla edes henkäistä, ettei ajatusrakennelma sorru. Jotain saattoi herätä eloon, mutta en halua pelästyttää sitä pois.

2 kommenttia:

Rina kirjoitti...

Oi, miten ihanan taianomainen hetki. Tämä kirjoittaminen on siitä ihana harrastus, että sitä voi aina hetkittäin pujahtaa luomaansa maailmaan. Ja unohtaa kaikke penseydet.

Rooibos kirjoitti...

Rina: Ja penseys vaihtuu joksikin ihan muuksi, kun vähän kirjoittaa - ihme juttu :).