Siipi

Tänään on ollut penseä päivä. Yhtäkkiä ei olekaan. Aamulla satoi vettäräntäämitävaan. Enää ei sada, aurinko paistaa. Mahdollisuuksia on joka suuntaan.  Töiden jälkeen kävin jumpassa, kävin kaupassa, laitoin ruokaa, söin ruuanlaittoruokaa, tiskailin siinä välissä vähän, kirjoitin siinä välissä vähän, ja nyt kulhollinen porkkanalaatikolta näyttävää linssi-inkiväärikeittoa (keitoistani tulee usein vähän paksuja, krhm) koneen vieressä ja minulla kevyt olo, niin kuin olisin pukenut kevätjuhlanäytelmän keijunsiivet selkään ja luulisin hetken, että ne ovat ihan oikeat, eivätkä rautalankaa ja tylliä. Miten muutama sivu ajattelua, raakatekstiä, voi vaihtaa räntäsateen auringoksi. En uskalla edes henkäistä, ettei ajatusrakennelma sorru. Jotain saattoi herätä eloon, mutta en halua pelästyttää sitä pois.