May the Force be with you

sunnuntai 15. huhtikuuta 2012

Viikonloppu

Peipposia. Vihervarpusia (miten pieniä ne ovat!). Pulmunen (miten valkomusta ja suuri vihervarpusiin verrattuna!). Nupullaan olevia krookuksia. Sulavaa lunta. Unta. Ompelukonetta. Sukua. Saunaa. Ja kun tulin kotiin, luulin jättäneeni eteiseen valon, mutta se olikin laskevan auringon kylläinen keltainen valo, joka hävisi kahdessa minuutissa talojen taakse.

Kirjoitin viikonloppuna muutamia hajanaisia sivuja raakatekstiä. Ei mitään kummoisempaa. Pohtimista. Sanoja. Haparointia. Minun pitäisi saada kirjoittaa enemmän, kaksi päivää peräkkäin, pelkästään ajatella kirjoittamista - edes kaksi päivää. Ei ole kahta päivää, pitää ottaa puoli tuntia tai tunti sieltä tai tuolta. Ehkä viikonloppuna, siis seuraavana viikonloppuna jotain ihan vähän enemmän? Tämä tuleva viikko on niin lastattu kaikella mahdollisella tapahtumalla, että itseä ihan hämmentää. Miten ihmeessä ehdin ne kaikki normaalit, pyykin ja tiskin ja ruuanlaiton, kun pitää olla kolmessa paikassa yhtä aikaa, ja se tärkein: missä välissä minä kirjoitan?

Ilta on vaalea, vaikka kello on jo yli yhdeksän. Kevätvalo yllättää aina. Kevätiltoina kaupungin katto on haikean värinen.

2 kommenttia:

Gaselli kirjoitti...

Heippa. Käyhän kurkkaamassa, sinulle on haaste blogissani:)

Rooibos kirjoitti...

Kiitos, Marke!