Entäs jos antaisin itselleni vähän löysää? Kirjoittaisin sitä, mikä syntyy. Ei niiden novellien kirjoittamisessa ole mitään pahaa, vaikka haluaisikin periaatteessa kirjoittaa seuraavaksi pitempää proosaa. Eikä mikään estä kirjoittamasta sekä että. Olenhan minä ennenkin kirjoittanut montaa tekstiä yhtä aikaa ja limittäin. Ja jospa sitä ensi viikolla, kun pääsee taas harrastamaan liikuntaa pienen allergian+tauteilun jäljiltä, kykenee pääsemään kiinni siihen omaan arkeen, johon kuuluu kirjoittamista ja sitä, että siitä tulee hyvä olo. Ehkä?
Iski nimittäin pienoinen (?) ahdistus. Kirjoitusahdistus tietenkin, ja siksi, että koko kevät on mennyt kirjoittamisen kannalta "hukkaan". Lainausmerkeissä siksi, että en voi tietää, onko mennyt absoluuttisesti hukkaan vai ei, koska en ole oman elämäni kaikkitietävä kertoja, vaikka usein luulenkin olevani. Mutta että tammikuun ja helmikuun alkupuoliskon kirjoituskiireitä lukuun ottamatta (silloin hioin Kreikkalaiset taas kerran lähetyskuntoon) en ole saanut aikaan mitään. Kolme novellinraakiletta, jotka vaativat paljon paljon työtä vielä. Synopsiksen Deltaan ja muutaman sivun raakatekstiä siihen samaan. Vähän rumia runoja. Mutta en mitään muuta. En mitään kunnollista. En ole edes muokannut niitä novellinraakileita asiallisiksi novelleiksi. Enkä ole kirjoittanut Deltaa kahteen viikkoon. Vähän olen yrittänyt. Mutta siis joka tapauksessa: olen saanut aikaan liian vähän. Ahdistaa. Tuntuu, että olen käyttänyt koko kevään odottamiseen: ensin odotin talvella kustantamo F:ää ja kävi ilmi, että eivät he halua. Nyt olen odottanut kustantamo G:tä ja alan olla epätoivoinen sen suhteen: jos Kreikkalaiset kiinnostaisi heitä oikeasti, he olisivat olleet jo yhteydessä. Se ei enää paljon lämmitä, että kaksi kuukautta sitten kustannustoimittaja meilasi, että "juttelen käskirjoituksestasi esimieheni kanssa". Jos he olisivat oikeasti sitä mieltä, että Krekkailaissa olisi potentiaalia, olisin saanut jo kommentteja, olisin saanut jo jotain viestiä. Pelkään, että lopulta saan taas jonkun "luottolukijan" lausunnon, jossa "luottolukija" ilmoittaa taas pilkallisin äänenpainoin, että "tyyli on liian kirjallista, liian kuvailevaa, liian särötöntä, liian tylsää, liian omaleimaista, liian kliseistä". Ampukaa minut, mutta en halua "luottolukijan" lausuntoa, haluan kustannustoimittajan kommentit! Ja tuntuu, että kevät on mennyt hukkaan. Että olisin voinut kirjoittaa vaikka kuinka paljon, mutta en ole kirjoittanut ja että se on ihan oma syyni (tietenkin on), joten itseäni saan syyttää siitä, etten koskaan julkaise.
Eikä kirjoittaminen ole osa arkea, ei juuri nyt. Ei tunnu hyvältä.
5 kommenttia:
Uh, minullakin on ahdistus. Olen muokannut M:ää ihan hirveästi ja yritän miellyttää kaikkia koelukijoita, mutta en vieläkään löydä tasapainoa sen suhteen mitä itse tekstiltä haluan. Vai haluanko mitään? Vai olenko oikeastaan sitä mieltä, että haluankin kirjoittaa jotain muuta?
Ja kyllä, minustakin tuntuu, että oma kevääni on mennyt hukkaan, vaikka olenkin kirjoittanut paljon. Mutta olenko kirjoittanut mitään järkevää? Onko mikään asia mennyt oikeasti eteenpäin?
Että samassa suossa ollaan...
Ei aina ole pakko kirjoittaa ja kirjoittaa. Joskus on ihan hyvä ottaa tauko, lukea... ja vaikka seurata Jeff VanderMeerin ohjeita.
Minäkin olen lähinnä muokannut koko kevään vanhaa, ja puolen tunnin päästä on jo kesäkuu. Odotin koko alkukevään kommentteja ja sainkin kamalan hylsyn. (Ihan aiheellisesti varmasti.)
Mutta en koe kevään menneen hukkaan, vaan tämä kevä on ollut kiva, koska vasta tänä keväänä löysin kunnolla kaikki nämä ihanat kirjoittajablogit.
Harmittavaa tuollainen, että jos sinulle on luvattu kommentteja aikoja sitten, ja niitä ei sitten kuulukaan.
Toivottavasti kuitenkin kesä tuo mukanaan uutta kirjoitusiloa sinullekin!
Ei se aika hukkaan ole mennyt. Alitajunta työskentelee salaa, on varmasti vain hyvä että on ollut ns. tyhjää tilaa. Jonain päivänä poimit tämän kevään helmet :)
Oletko hätyytellyt kustantamo G:tä? Minusta voisit jo ihan hyvin kysäistä, että miten on...
-Leijona
http://leijonakirjoittaa.vuodatus.net/
Ahmu, kiitos sympatioista! Ehkä tämä taaperrus tästä vielä iloksi muuttuu.
Calendula: Kiitos mielenkiintoisesta linkistä!
B.N.: Auh, hylsyt ovat inhoja, tsemppiä sinulle. Ja joo, minulle luvattiin, että kässäristä keskustellaan, mutta eivät sanoneet että milloin eivätkä sanoneet, että tuleeko sen jälkeen kommentteja, vai normaali hylsy. Itse tässä toivorikkaana odotan kommentteja... tuollaisen väli-ilmoituksen jälkeen nääs. Toivossa on hyvä elää?
Leijona: Uh, toivon todellakin, että tämä kirjoituspaasto on tehnyt hyvää. Juuri nyt sitä on vaikea uskoa, kun olo on lähinnä vain - no, kirjoittamaton. Katsotaan nyt. Harmi, ettei kesä ole noin niinkuin yleisesti ottaen minulle mitään hyvää kirjoitusaikaa (ei ole ainakaan ennen ollut), joten huonossa lykyssä se on syksy, ennen kuin saan mitään järjellistä aikaan. No, kärsivällisyys on hyvä ja tolleen... ;)
Lähetä kommentti