Viime päivinä on tapahtunut yhtä sun toista ja varsinkin sitä kolmatta. Kaikkein parasta on kuitenkin se, että kaikesta tapahtumisesta huolimatta on tapahtunut myös kirjoittamista. Loppuviikon piti olla sellainen, etten ehdi kirjoittaa, ja äkkiä ehdinkin melkein joka päivä. Tätä lisää. Olen siis kirjoittanut. Istunut kirjoituskahvilassa melkein joka päivä. Juonut kuppikaupalla earl greytä, kupin pohjat aina kylmenneinä kun tee unohtuu ja käsi kirjoittaa. Olen alkanut kutsua uutta projektia ääneen kässäriksi, olen sanonut ihmisille, että sellainen on olemassa. Olen hymyillyt siitä puhuessani. Hassua ehkä sinänsä, puhua kässäristä, vaikka se on vielä käsinkirjoitettuna silppuna kirjoitusvihoissa, koneelle olen saanut sitä vasta yhdeksän, kymmenen sivua. Mutta ei se muoto vaan se ajatus. Tuntuu sitäpaitsi hyvältä olla jo tässä vaiheessa - että voin sanoa ääneen kirjoittavani uutta kässäriä. Olen tiennyt sen itse jo tammikuun ensimmäisestä viikosta asti, mutta aluksi en uskaltanut myöntää sitä melkein edes itselleni, etenkään kun ei ollut mitään takeita siitä, tuleeko koko jutusta mitään vai loppuuko sanottava heti alkuunsa.
Tänään löysin kahdelle sivuhenkilölle nimet. Luulen, että kun sain nimet, on helpompi löytää sekin, mikä on heidän tehtävänsä. Huomaan kirjoittaessani, että tietyt kuvat ja aiheet toistuvat tekstissä. En ole vielä varma, mitä ne tarkoittavat, mutta uskon, että jos alitajunta sinnikkäästi toistaa minulle noita kuvia, niin niillä on tarkoitus. Voi olla, että se tarkoitus selviää minulle vasta sitten, kun joku muu sen osoittaa, mutta ei se haittaa.
Pääni sisus ei ole ihan järjestäytynyt tänään, se on sumuinen palapeli, jonka palaset liikahtelevat ja vaihtavat paikkaa. Elimistö kirkuu päiväunia ja sitten kun olen nukkunut, syön. Käsivarressa on mustelma, josta en tiedä mistä se on tullut, sääressä toinen. Kaikki on ennallaan ja ei kuitenkaan ole. Ulkona on vihreää ja minulla on juuri niin raukea olo niin kuin usein kirjoittamisen jälkeen on.
2 kommenttia:
Hyvä, Rooibos! Terveisin yksi monista äidinkielen ja kirjallisuuden opettajista, joka yrittää salapoliisina jäljittää lukiolaisten keksimiä hienoja päätelmiä. ;)
On se kumma, miten oppilaat jaksavat nähdä vaivaa ja etsiä netistä apuja koulutöihin - johan siinä ajassa ehtisi itsekin keksiä niitä hienoja päätelmiä ;). Kyllä täällä blogissakin aina näkyy, että milloin Kärpästen herra on koulussa lukuvuorossa - silloin tosi moni löytää tänne hakusanoilla "kärpästen herra tiivistelmä" tai "tiivistelmä kärpästen herrasta". Joskus tein sen verran kiusaakin, että kirjoitin yhteen postaukseen tuon "tiivistelmä kärpästen herra" varmaan kahteentoista kertaan (jotta löytyisi varmasti googlaamalla) - ja käskin lapsukaisia tekemään itse koulujuttunsa ;). En sitten tiedä, onko kukaan päätynyt juuri sille sivulle yrittäessään selvitä copypasteamalla.
Mukava kun kävit kommentoimassa, Aila, tervetuloa toistekin :).
Lähetä kommentti