May the Force be with you

keskiviikko 22. toukokuuta 2013

Vetinen päivä

Kävin kevään ensimmäisellä juoksulenkillä. Vaatimatonhan se oli (ja sitäkin vähää varmaan kadun huomenna, kun jalat ovat umpitukkia ja todennäköisesti melkein parantunut, kolme viikkoa podettu tautini innostuu uudelleen), mutta kiva. Ja märkä. Pääkaupungissa on nimittäin satanut tänään koko päivän ja erityisesti satoi silloin kun minä leikin vakavamielistä liikunnanharrastajaa. Ne muut hullut, jotka juoksivat kaatosateessa, näyttivät maratoonareilta ja etenivät kuin pikajuoksijat, ja sitten minä, hölkötellen, vesi valuen pitkin naamaa ja haistellen pisaroiden väleissä pursuvaa ilmaa. Menin lenkille, koska olin päättänyt niin, vaikka en tiedä oliko tuo nyt niin järkevää ja kuivuvatko lenkkarini ikinä. Osa juoksuhingustani johtuu varmaan siitä, että olen lukenut viime illat unilukemisena Haruki Murakamin Mistä puhun kun puhun juoksemisesta. No, nyt tuli käytyä. Eikä siitepöly vaivannut. Ei tuossa sateessa.

Väsyttää ihan hervottoman paljon. Arvon, että mitä teen. Vaihtoehtoja löytyy: tiskaaminen, sohvalla makaaminen, kirjoittaminen, taustamateriaalin lukeminen. En ole ihan vielä päättänyt, enkä tiedä jaksanko päättää. Ehkä vain katson, mitä tuleman pitää.

Huomenna on minulle perjantai, koska en ole töissä perjantaina. Ja syyskuu on minulle ihana, koska tänään varmistui, että olen syyskuussa neljä viikkoa vapaalla. Neljä viikkoa kirjoittamista ei ole paljon, mutta se on ihan älyttömän paljon verrattuna tähän, että iltaisin pari tuntia, eikä sitäkään joka päivä.

7 kommenttia:

Helmi-Maaria Pisara kirjoitti...

Ahkeraa! Mä halusin juosta today, mutta sade pitää sisällä. Neljä viikkoa minäkin kirjoitan, elokuussa, ja tässä elämäntilanteessa se on paljon. Onnea vapaasta :)

Rooibos kirjoitti...

En tiedä ahkerasta :D. Etenkin kun valitsin tekemisistä vaihtoehdon sohvalla makoilu ja kaverin kanssa puhelimessa juttelu :). Ei sillä, sekin teki hyvää. Onnea sinulle elokuusta - minä jatkan siitä sitten syyskuussa :).

Anonyymi kirjoitti...

Kalpenen kateudesta. Neljä viikkoa. Kirjoittamista. Ja iltaisin pari tuntia.
Eilen onnistuin varastamaan puoli tuntia (ja sen takia en ehtinyt illalla ajoissa nukkumaan, nyt väsyttää ja siksi jää varmaan tämän illan puolituntinen hyödyntämättä).
Noh, sinnillä tullaan perästä. Pääasia että saa kirjoittaa.
Toivottavasti karistit lenkillä flunssapöpöt ja nautinnollisia kirjoitushetkiä!
-Leijona

Rooibos kirjoitti...

Leijona: Neljä viikkoa tulee olemaan ihan luksusta :). Mutta tuo pari tuntia iltaisin tarkoittaa siis sitä, että viikosta riippuen se tapahtuu 0-3 päivänä ja yleensä vähemmän kuin sen kaksi tuntia. Siihen kahteen olisi periaatteessa mahdollisuus, mutta sitä tapahtuu harvoin, koska muu elämä tulee siinä kohtaa kuvaan mukaan. Tällä viikolla kirjoitin maanantaina ja siinä se... Mutta sinnillä, kuten totesit. Kirjoitusvaloa ja -aika sinne!

vaarna kirjoitti...

Juoksemista. Minäkin olen kokeillut taas lenkkeilyä, mutta siihen on suuret ennakkoluulot. Toisaalta lenkin jälkeen on niiin hyvä olo.

Toivottavasti juokseminen muuttuu vielä iloksi sinullekin! :D

Anonyymi kirjoitti...

Niinpä, puoli tuntia illassa -silloin kun se sattuu onnistumaan. Yleensä 1-2x vko ja viikonloppuna 0-2x tunti.
Vaadimme vuorokauteen lisää tunteja! :D
-Leijona

Rooibos kirjoitti...

Vaarna: Minusta on vähän hassua puhua juoksemisesta kun minusta on kyse ;) mutta aina välillä se lipsahtaa, kun kaikki tuntuvat nykyään puhuvan juoksemisesta. Enää ei hölkätä tai lenkkeillä, niin kuin silloin joskus ennen. Mutta minun etenemiseni muistuttaa siis lähinnä hölkyttelyä. Ja toivon, että eilinen into ja helppous jatkuvat koko kesän - yleensä nimittäin tulee tylsyys ja sitten ei enää huvita ;). Mutta ainakin on jotain saavutettavaa, tällä hetkellä tavoitteeni on se, että jaksaisin (niin fyysisesti kuin henkisestikin) hölkätä edes sen kuusi kilometriä. Kymmenen olisi jo maailmanluokan uroteko minulta.

Leijona: Vaadimme tosiaan! Ja lisää kirjoitustunteja, eikä esimerkiksi pyykinpesutunteja tai työtunteja tai siivoustunteja :D!