Tänään olisi ollut loistava päivä töidenjälkeiskaljalle. Yritin saada jonkun mukaani, nauttimaan auringosta ja lämmöstä. Kaikilla oli kiirettä tai muita suunnitelmia. Minä kävelin kotiin alkon kautta (vapun ostokset) ja heiluttelin kassipussia kädessä. Aurinko paistoi, lämmitti selkää. Tulin kotiin.
Tänne ei paista aurinko. Söin (liian) vähän. Istuin. Tiedän, että aurinko paistaa, mutta mitä sitä nyt niin hehkuttamaan. On sitä ennenkin aurinko nähty. Kai se nähdään vielä joskus toistekin. Lämpökin unohtui. Poissa silmistä, poissa mielestä.
Vietin tovin netissä. Surffasin vuokra-asuntoja ja myyntiasuntoja ja tein karkean excelin tuloistani ja menoistani. Pohdin. Yksikään vaihtoehto ei tunnu järkevältä. Kun lasken rahojani ja rahankäytön järkevyyttä, huomaan olevani nuorallatanssija, joka ei pysty etenemään eteen eikä taakse, vaan on jumissa siinä keskikohdalla. Ja vaijeri sattuu varpaisiin, joten paikalleenkaan ei oikein voisi jäädä.
Paistetun munan täysi aurinko. Tiski. Siinä seurani tälle illalle. Kadehtikaa minulta tätä villiä ja vapaata sinkkuelämää ja tätä sosiaalisten suhteiden ilotulitusta!
Taidan olla aika nälissäni. Taidan olla hiukan alavireinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti