Tänään olen päässyt pitkästä aikaa asiaan. Ensin oli kävelylenkkiä Vanhankaupunginlahdella. Aurinko paistoi, taivas oli sininen, linnut lauloivat, tuuli tuli mereltä. Luksusta. Päätin ryhdistäytyä - pitäisi käydä enemmän näillä lähellä olevilla virkistysalueilla, hyötyä niistä. Vanhankaupunginlahti on ihana ja niin lähellä kotia. Keskuspuistokin on kiva, hiukan kauempana löytyy Nuuksiota ja ties mitä. Ja mitä teen minä - yleensä vain jumitan kotinurkilla. Mars ulos ja luontoon - kuinka ihanaa onkaan haistella märän maan tuoksua, kuunnella peipposta, nähdä kauas. Miksi en antaisi itselleni enemmän, kun sitä kerran on tarjolla?
Kävelyretkeilyn ja ruokailun jälkeen avasin koneeni ja sukelsin pää edellä Myyhyn. Se piteni hiukan, siistiytyi toivoakseni paljon ja lähti saman tien arvosteltavaksi. Deadline olisi ollut vasta huomenna, mutta lähetin sen nyt jo. Tuntui siltä, että tuossa se nyt on, eikä se parane tässä vaiheessa enää lisähinkaamisesta. Katsotaan, mitä rahalla saa eli minkälaisen tuomion Myy saa lukijalta. Arvostan ko. lukijan omaa kirjallista tuotantoa kovasti ja jännittää hiukan, että mitä hän sanoo Myystä.
Olen juonut kirjoittaessani kuppikaupalla Earl Greytä. Afternoon Earl Greytä. Kone on pessyt pyykkiä. Seuraavaksi ripustan pyykit ja laitan seuraavan koneellisen pyörimään. Sitten tulen takaisin tietokoneelle ja kirjoitan viimeviikkoisesta raakatekstistä Thetaan uuden alun ja lopun. Toivon, että senkin jälkeen jaksan vielä kirjoittaa. Kirjoittaa. Kirjoittaa vielä vähän. On autuasta voida keskittyä tekstiin viime viikon eestaassäntäilyn jälkeen. Sielunrauhaa teidänkin sunnuntaihinne.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti