Eilen runoja, kolme sivua raakatekstiä pihalla, uusi sohva. Tänään vieraita ja kuohuviiniä, pieni ihminen joka ymmärtää enemmän kuin uskoisi. Sisällä +26 ja lämpenevää sanoo Ilmatieteen laitos. Minun ilmatieteeni näyttää kuumailmapalloja ja pilviä ja kaipuuta.
Eilen rymsteerasin sänkyä ja toista kirjahyllyä päittäin ja asunnon fengshuit taitavat olla kohdillaan, niin ainakin nauroin itselleni aamulla, sillä niin hyvin nukutti, kun olin siirtänyt sänkyä 80 senttiä toiseen suuntaan. Katselen ympärilleni, koti näyttää kodilta enemmän kuin vielä kertaakaan, seinään heittyy raitavalo reunimmaisen ikkunan sälekaihtimien läpi. Sälekaihtimien raidat - onko alleviivaavampaa valoa sille, että kukaan ei kävele valon poikki.
Kuohuviinilasi on kaunis esine. Juon pullonpohjaa yksin, vaikka tiedän, ettei ehkä kannattaisi. Kannattaisi laittaa soimaan jotain iloisempaa musiikkia, olla ajattelematta sitä, että jos ei ajattele ketään, on enemmän yksin kuin silloin kun ajattelee jotakuta joka ei ajattele minua.
Kyllä se siitä. Luen illalla sängyssä Wislawa Szymborskaa. Tuntuu että tarvitsen runoja omaa kirjoittamistani varten. Ei runonkirjoitusta varten, vaan kreikkalaisia varten. Runon ajattelua, ajattelun kaikkia suuntia. Vapaata vettä. Luen omasta hyllystä löytyviä runoja kunnes pääsen kirjakauppaan.
2 kommenttia:
Oi! Monta kertaa oi. Täältä missä on kanssa runoja (puolalaisnobelistienkin) ja runonlukemista ja kesäkesä ja kirj... jos ehkä. Oi.
L: Siellä kuulostaa hyvältä :).
Lähetä kommentti