Tänään on ollut kodinhoidollinen ilta. Tiskauksen, siivouksen ja pyykkäyksen lomassa olen ajatellut sekä yrittänyt pitää leukaa rentona. Kyllä, leukaa rentona. Leukaperiä nimittäin väsyttää. Olen huomannut jo pidemmän aikaa, että vaikka en varsinaisesti pure hampaita yhteen, jännitän kuitenkin leukaperien lihaksia ilmeisesti ollessani stressaantunut. Se ei varmaan auta iänikuisiin niskajumeihin ja lisäksi posket ovat ikävän väsyneet illan tullen.
Ajatustyön suoritin lähinnä tiskatessa. Olen ennenkin sanonut, ja sanon uudestaan, että tiskaaminen on hieno asia. Tiskatessa saa ideoita ja ajatukset kirkastuvat. Mikä saa ihmettelemään etten tiskaa useammin... Joka tapauksessa, ajatuksia tuli. Ajattelin kirjoittamista ja ajattelin Alfaa. Jo useamman päivän päässä pyörinyt ajatus sai päätöksen. Vaihdan Alfan hän-muodosta minä-muotoon. Lisäksi haluan kirjoittaa sen hiukan eri tyylillä; vähän enemmän kaikkea. Mietin myös aikamuodon muuttamista nykyisestä preesensistä imperfektiin, mutta ei, preesens sen olla pitää. Hommaahan Alfassa on, mutta tuskin maltan odottaa, että pääsen tositoimiin. Enää ei tarvita kuin hiukan aikaa (...) sillä ajatus on ehdottomasti se, että Alfaan pitää upota kunnolla, jotta saan sen sellaiseksi kuin haluan.
Alfan lisäksi ajattelin vappuna Firenzestä ostamaani hienoa nahkakantista muistikirjaa. Olen pitänyt sitä odottamassa, varmana, että sille löytyy oikea käyttötarkoitus. Luulen, että teen siitä kirjoituspäiväkirjan, johon merkitsen muistiin aikaansaatujen asioiden lisäksi suunnitelmat tekstien muokkaamista varten. Niin kuin tämän Alfa-asian esimerkiksi. Alfan lisäksi pitäisi pohtia myös Omikronia ja sitä toistaiseksi nimetöntä spekulatiivista pätkää, joka on vielä kirjoittamatta puhtaaksi. Ja Iotaa ja... niin, kaikenlaista pitäisi.
Puhdas koti on mukava. Parketti kiiltä nätisti ja kun kaihtimet ovat ylhäällä, näen paljon taivasta. Kello käy yhdeksää. Nykyisessä kirjoitusvihossani on kolme sivua jäljellä, juuri sopivasti pientä raakatekstisessiota varten. Toisaalta kyllä väsyttää ihan tuhannesti, mutta toisaalta haluaisin lopettaa tuon kirjoitusvihon, jotta voisin laittaa uuden pöydälle odottamaan.
2 kommenttia:
Puhdas ja siisti koti on mukava, sen antaa tilaa kirjoittaa. Itse olen sitä mieltä, että mikä tahansa kotiaskare, tai muu toiminta, jossa voi tehdä jotain fyysistä muttei tarvitse kovasti keskittyä siihen mitä tekee, on loistava elatusalusta kirjallisille ideoille ja niiden työstämiselle. Itse tykkään nurmikon leikkaamisesta, klapien tekemisestä/pinoamisesta, imuroinnista tai silittämisestä ajatustyön pohjana. Samalla tulee tehtyä hyödyllistä ja näkyvää, ja vapaus kehitellä ideoitaan. Kaikki fyysinen toiminta käy myös aggression purkamiseen- tai kai sen voisi purkaa kirjoittamallakin?
lämmöllä, TdW
TdW: Siistissä kodissa voi rauhoittua, eikä ole siivoamista sijaistoimintona ;). Jostain syystä tiskaaminen on minulle paras ajattelualusta. Joskus silityskin, mutta useimmiten tiskaus. Lämmintä vettä, aivotonta puuhaa, eikä käsien tarvitse ajatella. Halkojen hakkaaminen sitten taas on sen verran enemmän fyysistä ja aggressioita purkavaa, etten ehdi siinä ajatella mitään - nautin vain kirveen heilahtelusta! Sitä pääsee tosin tekemään ihan liian harvoin.
Kirjoitin neljä sivua raakatekstiä, koti tuoksuu pyykille ja on hiljaista. Aika luksusta, tavallaan.
Lähetä kommentti